Marraskuu on kulunut vauhdilla mm. Susi-tyttiksen kanssa temutessa ja alkutalven ihanaisista pakkassäistä nautiskellen.

Eikös muuten T:llä ole aikas mahtava maastoväritys?

Tehtävä: "Etsi koira."

Hahaa! Täältä löytyi, ja keppi kanssa :)

Tässä viime hetken posetukset ennen näyttelyviikonloppua.

Ja raporttia komisteluista;

Kouvola ryhmänäyttely 13.11.2010, tuomarina Tuula Savolainen:

 NUO EH, NUK2:

"Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvän syvyinen rintakehä. Hieman lyhyt rintalasta. Hieman suorat olkavarret. Polvikulmaa voisi olla enemmän. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä raajaluusto ja karvanlaatu. Hieman kapeat takaliikkeet ja sivuliikkeessä toivoisin hieman pidempää askelta. Hyvä karvanlaatu."

Emännän lisäselvitys kyseisestä näyttelystä: Totski murisi tuomarille! Sitä se ei ole vielä koskaan tehnyt, vaikka aina olen kyseistä tilannetta pelännyt T:n vaihtelevan ihmisinhon vuoksi. Nyt taisi olla herralle kuitenkin liikaa yli-innokas täti-ihminen, joka tuli suoraan kohti käsillään kurotellen,  ja pakko oli murahdella tätiä pois lääppimästä. Onneksi Tötörö vaikeni kiellettyäni tyyppiä ärrimurrittelemasta ja tuomari jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pelkäsin että nyt meiät viskataan kehästä koiran ei-toivotun käytöksen vuoksi, mutta Tuula Savolainen vain jatkoi Totterströmille jutustelua tyyliin "eihän sitä nyt kaiken maailman tädeistä tarviikaan tykätä ja kuka sitä nauttis jos joku kummajainen kopeloi kaikki paikat läpi" jne. jne. Tuomari oli ihan loistava! Tykkäsin naisesta kovasti, vaikka hää jakoikin ERInomaisia arvosteluja todella vähän. Mutta miun mielestä arvostelut oli oikeudenmukaisia ja ne noudattivat koko ajan samaa linjaa. Paha mieli jäi ainoastaan T:n käytöksestä ja sai miut jännittämää seuraavaa päivää entistäkii enemmän.

Kouvolasta siis jatkettiin matkaa meiän matkaseuralaisten (eli Niinan, Hugon ja Doriksen) kanssa kohti Mikkeliä, joka oli välietappi ennen Jyväskylää. Iso kiitos Niinan äitille, joka majoitti meiän pikku pikku revohkan kotiinsa ja passasi meiät ihan viimisen päälle :D!

Totski Älypää päätti ottaa kylässä hieman omaa aikaa ja vetäytyi piiloon nauttiakseen hetken ylhäisestä yksinäisyydestä. Ilmeisesti mietintämyssy oli Tyyppi Tyyppisellä kuitenkin päässä ja aivot saatiin ohjelmoitua uudelleen näyttelyasetuksille, sillä seuraavan päivän kv-näyttely kovassa seurassa menikin jo ihan toisella tavalla.

Jyväskylä kv-näyttely 14.11.2010, tuomarina Jose Romao, Portugali:

NUO ERI, NUK1, PU4, VASERT:

"Erinomaista tyyppiä. Erinomainen pää. Erinomainen rakenne. Erinomaiset liikkeet. Toivoisin vähän enemmän kulmauksia taakse."

Eli sunnuntain koitos oli ihan huippu hyvä! Kärppä jätti taakseen kaksi valio urostakin ja komisteli itsensä ensimmäisen ruusukkeen arvoisesti sijalle PU4. Emäntä oli haljeta onnesta ja ylpeydestä :D. Mie oonkiin ehkä ainut ihminen koirapiireissä, joka hyppii riemusta kun saa VARAsertin, mutta meille se nyt vaan on iso juttu. Niin ja toinen ihan super-juttu oli nähdä Tonto-veli, joka kisasi Totoron kanssa nuorissa. Tonto sai ensimmäisestä "aikuisten" näyttelystä saaliikseen NUO EH NUK2, mutta mie oisin kyllä antanut veikalle ERI:n sillä Teeläinen on oikeasti tosi komea poika!

Totoro The Komeus.

Heti näyttelyn jälkeen kurvattiin emännän äidin luokse, jossa T löysi välittömästi tiensä jääkaapille.

Heiii, tulkaa antamaa miulle jotai hyvää, ku saan aina täältä herkkuja!

Herkkujen jälkeen vois vaikka ottaa rapsuja vastaan vähän niinku onnitteluina, jos vaan tuo Deli väistäis ja päästäs miut osingoille. Juuli on kuitenkii MIUN ihminen! Ja tuo blondikii tuolla koittaa hiipii miun ohi, ei kyllä onnistu!!

Herkkujen ja rapsutusten jälkeen T pääsi nauttimaan Niinan ammattitaitoisesta trimmauksesta, joskin Tötö taisi pitää toimitusta ennemminkin eläinrääkkäyksenä kuin palkintona hienosta suorituksesta.

Lopputuloksena Espanjanharjakoira ;)

No ei vaineskaan, vaan pieni mököttävä ja viluinen espanjanvesikoira <3 ...

...jonka vauhti triplaantui entisestään, huoh...

...ja joka päätti koetella voimiaan Dorikseen, joka puolestaan rökitti koko vuoroaan jonottavan joukon naisenergiallaan.

Totski myös tajusi turkin menetyksen myötä mahtuvansa pienempiin koloihin ja raivasi tiensä piilotetulle vinkupallolle kirpputorille pääsyä odottavien tavaroiden läpi.

Meillä siis meno jatkuu aina vaan villimpänä ja vauhdikkaampana. Odotetaan innolla huomisia agilitytreenejä, josko ne sujuisivat edes aavistuksen rauhallisemmin kuin viime viikolla, jolloin turkiton herra T joutui jäähylle autoon käytyään ihan vähän vaan ylikierroksilla... Näyttelyt jäävät nyt sitten hetkeksi turkittomuuden vuoksi ja keskitytään treenailemaan oikein urakalla.

Mr Nuuskunen esineruutua harjoittelemassa.