Totoro kasvaa silmissä! Vielä on herra ihanan pennun pyöreä, mutta alkaa näyttää jo siltä, että jalat viruvat selkää (joka tällä hetkellä kuvastaa pituudeltaan mäyräkoiran muotoja) nopeammin ja kohta pieni perronen on varsinainen honkkeli. Perjantaina käytiin rokotuksilla ja painoa oli miehelle kertynyt 6,9kg. Kylkiluut tuntuvat eikä mahaakaan koiruudella ole, mutta Totski näyttää "valtavalta" turkkinsa ansiosta. Eläinlääkärikin sanoi että Totoro on kyllä todellinen pörröperro turkki-tursakkeensa kanssa :).

Lääkärikäynti sujui kaikinpuolin hienosti. Totoro viipotti odotusaulassa ihmisiin tutustuen ja toisen pikkupennun kanssa leikkien. Suuri ja komea tanskandoggi uros ei puolestaan innostunut Totoron leikkiin kutsusta ja perrosen oli tyydyttävä pieneen leikkikaveriinsa. Eräs nainen aulassa kehui Totoroa reippaaksi ja rohkean avoimeksi vesiäiseksi. Täytyy myöntää että oli mukavaa kuulla kehuja, kun ollaan kovasti yritetty kiikuttaa herraa uusiin ja erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, jotta Totoro tottuisi kaikkeen mahdolliseen koiranelämässään vastaan tulevaan. Toki geeneilläkin on tekemistä luonteen kanssa, niin että kiitosta vaan taas kasvattajalle, sekä tietysti äiskä Hipille ja iskä Rockylle ;)!

Totski ei itse toimenpiteessä huomannut rokotuspistoakaan kun keskittyi etsimään emännän käsissä piilossa olevia nakkipaloja. Ja se mistä emäntä riemastui suuresti oli toisen kiveksen laskeutuminen :D! Nyt siis odotellaan enää puuttuvan kiveksen ilmaantumista ja toivotaan että Totorosta saadaan näyttelyihinkin kelpaava hauveli... Myös oikea alakulmuri on kuulemma täysin harmiton tapaus. Pentutarkastuksessa siis eläinlääkäri oli todennut Totskilla pienen alaleuan, jonka vuoksi oikea alakulmuri saattaisi aiheuttaa ongelmia, mutta nyt eläinlääkärissä meille sanottiin, ettei alaleuka paikallisen eläinlääkärin mukaan ole mitenkään pieni ja kulmurikin on tarpeeksi ulkona eikä hankaa ientä tai huulta. Hyvä hyvä :D!

Ja nyt viikon kuvasaalis:

Vesiäisten metsälenkillä oli perroja, barbet, sekä lagotto.

Totorolla oli ihan huippukivaa :D!

Kuoppien kaivaminen etenkin kilpaa on lempipuuhaa.

Totoro on puutarhurin kauhu myös siltä osin että herralla on ihmeellinen tapa nyppiä kaikista kukista kukkaosa pois, niin että varret jäävät yksinään törröttämään. En sitten tiedä eikö äijä luota omistajiensa suuntavaistoon ja kotiin takaisin löytökykyyn kun pitää Hannu ja Kerttu -maisesti merkitä kuljettu polku... :O

Oliko muuten vähän ovelaa kaivaa niin iso kuoppa että sinne mahtuu itsekin piiloon ja väijytyksestä tekemään yllätyshyökkäyksiä kavereiden kimppuun :D!

Juoni Totoro osaa olla muutenkin. Herra raahasi petiinsä ensiksi isoimmat lelunsa, jonka jälkeen salakuljetti Joonaksen kengän ja kuvitteli ilmeisestikin piiloutuvansa saaliinsa kanssa meiltä.

Kenkien lisäksi Totoron suosikkeihin kuuluu Juuli, emännän 12-vuotias pikkusisko, joka on ihmisystävistä ehkä rakkain. Totski ei tiedä miten perin olisi kun näkee Juulin ja syliin on aina pakko päästä pusuttelemaan :P

Suosikki-ihmisen kanssa leikittiin suosikkilelulla, eli kepillä. Ja mitä isompi sen parempi!

Kepin herra siis löysi järvestä, josta se oli ehdottomasti hinattava rantaan järsittäväksi.

Ja sieltähän se sisulla raahattiin, kun kerta niin päätettiin :)!

Aika kuluu pienen miehen toilailuja naureskellen ja älykkyyttä ihmetellen. Ihana otus pitää taas kerran todeta!