Aika kuluu, sattuu ja tapahtuu. Blogi-into lievästi sanottuna hiipui, kun kaikki kuvat katosivat jonnekin bittiavaruuteen. Laiskana tietokonevärkkääjänä en jaksanut kuitenkaan uutta blogia perustaa, joten jatketaan siitä mihin jäätiin. Tai oikeastaan ei, vaan harpataan vuosi tähän päivään, kun en viitsi romaania kirjoittaa :).

Meiän lauma on kasvanut hra Roudan jälkeen yhdellä karvattomalla kaverilla. Rouskutin siis tilasi itselleen 1-vuotislahjan hyvissä ajoin ja paketti toimitettiin täsmällisesti koiruuden syntymäpäiväksi. Emännällä on siis täysin alivoima, kun huushollissa pyörii neljä miestä. Isäntä, Totoro, Routa ja Eemeli. Pedot ovat ottaneet uuden tulokkaan loistavasti vastaan. Rouskutin jo odotusaikana makoili pää emännän sylissä ja kuunteli tulevan koirakuiskaajan juttuja mahanahan läpi. Rouskis rakastaa vauvaa ja oikeastaan aivan kaikkia, eikä arkaile osoittaa suuria tunteitaan miljoonilla pusuilla ja kiehnäyksillä. Totski puolestaan totesi heti alkuun että jaahas, taas uusi tyyppi kotona ja sekään ei selvästikään ole lähdössä mihinkään. Jääköön sitten. Voin käydä silloin tällöin parit suukot antamassa, mutta eipähän tuo mitään ihmeellistä tai kovinkaan kiinnostavaa ole. Arki siis sujuu meillä varsin mukavasti.

Myö ollaan Totoron kanssa aloitettu taas agility täysillä. Jouduin raskausaikana "pakkolepoon", joten treenailut jäivät lähestulkoon kokonaan unholaan. Nyt on täysi hönkä päällä ja lisenssa taskussa. Maaliskuun kotikisoissa olisi tarkoitus avata hurja agilityura. Hieman tuota intoa kuitenkin laimentaa huoli Totterströmin terveydestä. Muutama viikko sitten otetuissa seuranta labroissa kävi ilmi että täysin oireettomalla koiralla ovat kilppariarvot rajusti romahtaneet. Lääkitystä ei vielä aloitettu, koska lukemat olivat raja-alueilla. Selvää kuitenkin on että sairastuminen on käynnissä ja nyt vaan toivotaan että arvot pysyvät inhimillisinä mahdollisimman pitkään ilman lääkitystä. Hyvää tuuria tässä on se, että juuri tänä vuonna tulivat uudistukset doping-sääntöihin, joten kisaamaan päästään hyvällä omallatunnolla :D!

Myös Routa pääsi ikänsä puolesta terveystutkimuksiin ja sieltä saatiikin hyviä tuloksia. TGA negatiivinen ja arvot erinomaiset. Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet ja selkä kunnossa. Loistava maxi agilitytykki siis tulossa ;). Routa, eli Rouskis, Rouskutin, Hopotin, Hönö, Höhötius Höttönen, on kyllä ihana koira. Sellainen koko maailmaa rakastava luppakorva, joka ei tekisi pahaa muurahaisellekaan (ellei se istuisi makkaran päällä). Roudassa riittää vauhtia, mutta sen valjastaminen järkevään toimintaan teettää välillä töitä. Hopotin kun mielellään härveltää kaikkea mahdollista etenkin herkkuja saadakseen, mutta aivot ei aina kestä touhuissa mukana. Höhötin on vielä aivan pentu mieleltään.

Seuraavaksi muutama kuva karvaisista kavereista.

Rouskutin nautiskelee olemisen sietämättömästä keveydestä.

Mennään, tehään, leikitään, ees jotain häppeningii, pliis, nyt heti, hei kamoon!

Kolme pientä koirulia marssi näin...

...ja isoin hyyty matkalla.

Talviterveisiä kaikille tutuille, sekä karvaisille että karvattomille :D!