Pikakelaus viimevuoteen ja alkuvuoden kuulumisia.

Kipaistiin siis messari-viikonlopun vietossa Helsingissä reilu kuukausi sitten ja Totoron saldona oli;

Helsinki Winner 2011, joulukuu, tuomarina Juan Nevada Carrero, Espanja:

”Hyvän tyyppinen, oikeanlainen pää, niska voisi olla elegantimpi, hyvät raajat, hyvä kokonaisuus, oikeanlaiset liikkeet, hyvä turkinlaatu.”

AVO EH

(Omat kommentit tuomaroinnista. Tuomari syynäsi todella tarkasti koirat ja piti mielestäni saman linjan alusta loppuun asti. Massa, pörröiset turkit ja hyvät liikkeet ratkaisivat. Kauniita ja komeita koiria oli paljon, enkä olisi kyllä itse osannut niistä kaikista tarkimmin rotukriiterit täyttävää koiraa valita. Tuomari oli aika kovakourainen tutkiessaan koiria ja moni koira väistikin käsittelyä. Itse jännäsin Totskin puolesta, mutta tyyppinen suhtautui ronskiin kopelointiin tyynesti. Espanjalainen myös läpsytteli käsiään koirien takana jne. ilmeisesti testatakseen niiden reaktiota. Miusta oli kyllä vähän turhan roisia touhua etenkin nuorten koirien kohdalla. Jos aiemmin ei ”pennuilla” ollut näyttelykammoa, niin en ihmettelisi yhtään jos joku alkaisi varoa moisia tilanteita tulevaisuudessa.)

Sir Totoro komistelee. 


Voittaja 2011,  joulukuu, tuomarina Jose Haro Haro, Espanja:

”Pienet tassut. Hyvä koko. Hyvä turkki. Hyvät kulmaukset edessä, liikkuu hyvin.”

AVO ERI, AVK2

(Miun mielestäni tuomari ei juurikaan tutkinut koiria, vaan katsoi pintapuolisesti ja sitten mätkäisi arvostelut. Arvostelussa harmitti ainoastaan nuo ”pienet tassut”, jotka johtuivat siitä, että hra T:n tassut olivat märät, koska en kantanut koiraa vesisateessa sisälle ja jättänyt käyttämättä pihalla. Karvat olivat siis tassuissa litimärät ja lintassa, niin että jos tuomari olisi vaivautunut kopeloimaan koirat, niin olisi huomannut mistä pienitassuisuus johtuu.)

Tähystyspaikka.

Näyttelyviikonloppu oli huippu kiva. Tavattiin taas uusia ihmisiä ja koiria ja nautittiin aina yhtä mahtavasta matkaseurasta. Kiitos Niinalle ja  Dorikselle loistavasta reissusta :D! Ja ISO kiitos serkulle perheineen asunnon lainasta!!!

Sitten mie palaankin takaisin meiän viime vuodelle asettamiin tavoitteisiin. Tavoitteita taisi olla TK1-tunnus, 1 SERT näyttelyistä ja kisakorkkaus agilityssä. Ensimmäisestä tavoitteesta ei tietoakaan, enkä aio asettaa sitä edes seuraavalle vuodelle uudelleen. Meiltä uupuu tällä hetkellä motivaatio koko tokoiluun. Osittain syynä on varmasti vuosi sitten alkanut Totoron uudelleen ohjelmointi, kun ”pieniä” ongelmia alkoi ilmetä herran kiihkomielisyyden kanssa. Mie pidän kuitenkin paaaaljon parempana suorituksena nykyistä yhteishenkeä kuin jotain typerää koulutustunnusta ;). Ja saatiinhan myö kuitenkin Kiva Koirakansalainen –titteli, vähän niin kuin TK1:n sijaan. Toinen tavoitteemme näyttelyiden suhteen toteutui hienosti ja oikeastaan vieläkin paremmin, sillä SERTin lisäksi CACIBkin napsahti Totterströmille. Ja kaikista mahtavin suoritus oli tietenkin agilityn möllikisojen maksiluokan voitto. Ihan vaan sen vuoksi, että yhteistyön eteen tehtiin niin paljon töitä. Aikaa ja rahaakin on uponnut tuohon saavutukseen tuhottomasti, mutta kaikki on kyllä ollut niiden arvoista ja vielä enemmänkin <3! Kaiken kaikkiaan siis loisto vuosi takana ja toivottavasti yhtä upea edessä.

Ensi vuoden tavoitteiksi asettaisin vaatimattomasti näyttelyrintamalla FIN MVA-tittelin, eli 2Xsert. Agilityssä ensimmäisiin oikeisiin kisoihin osallistumisen ja jos innostutaan niin toko-ryhmään uudelleen liittymisen. Tämän lisäksi koetamme päästä luonnetestiin, sekä saada SPA1-tunnuksen, mikäli T:llä löytyy ominaisuuksia titteliin. Eiköhän myö noilla päästä harrastelun alkuun ;)…
Kaikkein tärkeimpänä tavoitteena kuitenkin jatkaa hyvän yhteistyön säilyttäminen ja edelleen rakentaminen, sekä ennen kaikkea hauskanpito yhdessä. Myö aiotaan olla jatkossakin hyvä tiimi :D!

Meille on muuten tullut monien mutkien kautta karvainen perheenlisäys. Ollaan soudettu ja huovattu eri pentueiden välillä aktiivisesti varmaankin reilu puoli vuotta. Käyty kasvattajien riesaksi katsomassa pentuja ja emä- ja isäkandidaatteja ja sitten hylätty ne kaikki. Pyydetään syvästi anteeksi kaikilta joita ollaan turhaan vaivattu pentuasioilla! Mie nyt vaan en osannut päättää millaisen koiran loppujen lopuksi meille haluan. Pennun kun olisi pitänyt olla kaikin puolin täydellinen ja täyttää miun miljoonat kriteerit. Vaatimattomasti. Kiitän kuitenkin kaikkia tasapuolisesti kaikesta avusta, jonka olette meille antaneet! KIITOS & ANTEEKSI!!!!

Nyt meillä kuitenkin asustaa Santran Rumba Romeo, alias Routa. Totoron käytösongelmissa auttanut Koirakoulu Homeettan Maria testasi pentueen juuri ennen luovutusta ja Routa tuntuisi loksahtavan meiän laumaamme suhteellisen hyvin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka onnistumme kasvattamaan toisen perro pojan kunnon koirakansalaiseksi. Totoro on siis saanut kämppiksen ja emäntä toisen agilitytykin. Routa muutti uuteen kotiinsa joulupyhien jälkeen, eli yhteiseloa on kertynyt tällä hetkellä vajaa pari viikkoa ja hyvin on mennyt. Routa on todella rohkea ja maailmaa rakastava perronalku. Herran suurinta hupia on kiipeillä joka paikkaan. Tuleva rauniokoira ;)? Totoro on ottanut pennun vastaan aivan yllätyksellisen hyvin. Aluksi T vähän katsoi että mikä tuo on ja meinaako se oikeasti jäädä tänne?! Nyt pojat kuitenkin temuavat onnessaan yhdessä ja selvästi nauttivat toistensa seurasta. Tarkempaa raporttia tulossa kunhan vaan koirakiireiltäni ehdin. Tällä hetkellä meillä keskitytään kaikkeen uuteen totutteluun ja poikien kanssa yhdessä ja erikseen touhuamiseen. Emäntä on laittanut ratsastusharrastuksensakin hetkeksi odottamaan, jotta aikaa riittää tarpeeksi molemmille koirille. Jos blogi ei siis hetkeen päivity, niin syynä ei ole unohdus, vaan se että körötellään junassa tai paikallisbussissa ihan vaan huvin vuoksi, rampataan agilityhallilla ja tallilla erissä, tutustutaan sukulaisiin, naapureihin, lapsiin ja vanhuksiin, leikitään kavereiden kanssa, kipitellään kaupungilla tai ihan vaan löhöillään kotona kaikessa rauhassa.

Routa ensimmäistä päivää uudessa kodissa. Hyvin nukutti, eikä yhtiäkään itkuja päästetty.

Ahmatit.

Ulkoilua sisäpihalla.

Kamera ei sitten millään ehdi petojen vauhtiin mukaan :).

Isännän kanssa pelaamassa. Heitä jo, heitä, heitä, heitä!!!

Routa tutustumassa Oliveriin. Oltsi ei pahemmin korviaan lotkauttanut uudelle ötökälle, mutta Elmeri pelkäsi pentua ja halusi olla ulkona niin kauan kuin meiän lauma oli kylässä. Pieni parka ;).

Käytiin myös moikkaamassa kummipoikaa ja hänen isosiskoaan. Routa tykästyi lapsiin heti ja jakeli anteliaasti suukkoja sekä pienelle leikittäjälle että kameramiehelle. Totski sai jäädä kotiin, jotta Rousku ei ota mallia hienoisesta epäluuloisuudesta, jota T ajoittain ihmisiä kohtaan esittää. Tötörö on kyllä kyläillyt samassa paikassa itsekin ja osaa käyttäytyä hienosti, mutta silti tursakkeesta välittyy pieni varautuneisuus, jonka en halua tietoisesti tarttuvan Routaan.

Emäntä ja tulevaisuuden agilitytykit ;).

Ihanaa tätä vuotta kaikille teille, jotka kurkistelette meiän blogia :D!