Aika juoksee melkein yhtä lujaa kuin Totoro rantahiekassa, niin että emännän blogeilukin jää auttamattomasti vauhdista.

Ollaan kuitenkin puuhasteltu tässä reilun viikon aikana vaikka mitä. Totoro on mökkeilyt ensimmäistä kertaa ja hurjapää ensitöikseen hyppäsi laiturin päästä sukelluksiin ja polskutteli kuin vanha tekijä rantaan, jossa viihtyi ehkä sekunnin ja porhalsi takaisin veteen :). Kamera ei valitettavasti ehtinyt taltioimaan tapahtunutta.

Herra on opetellut myös hihnassa kulkemista, mikä sujuukin jo suhteellisen hyvin. Pientä tempomista on havaittavissa etenkin hurjan kiinnostavien kavereiden kohdalla, mutta emännän ihmeääntelyt (vastaantulijat katsovat hieman pitkään:) ja etenkin nakit vievät onneksi ylensä pidemmän  korren. Vielä ei olla päästy tokoilemaan mihinkään ryhmään, kun eivät huoli alle 16 viikkoisia pentuja mukaan, mutta ollaan tyydytty harjoittelemaan istumista, tassun antamista, maahan menoa ja paikalla pysymistä, sekä luoksetuloa, kepin/pallon hakemista ja tavarasta irrottamista, jotka kaikki alkavat olla jo kutakuinkin hallussa.

Palloperro.

Totorosta on löytynyt vahtikoira. Perronen on ottanut selvästi reviirikseen kerrostalomme pihan, jota on ehdottomasti vartioitava. Jokainen kulkija on ilmoitettava ja epämääräisemmille kulkijoille haukuttava hieman pidempään. Emäntä ei ole kauhean riemastunut tästä piirteestä, mutta tarkkaillaan tilannetta ja puututaan heti turhaan räksyttämiseen. Niin ja jotkut ihmiset eivät miellytä herraa. Totski saattaa mennä häntä huiskien toisten ihmisten luokse rapsuteltavaksi, mutta yli-innokkaat, yhtäkkiä kyykistyvät ja kätensä naaman eteen työntävät täti-ihmiset saavat usein kuulla kunniansa vääränlaisesta lähestymistavastaan. Ei Totoro kuitenkaan mikään aristeleva/hurjan varautunut perro ole, sillä "lenkillä" tapaamamme näyttelykouluttajakin kehui silittelyjä kerjäävää herraa ihanan reippaaksi vesiäiseksi. Oli kuulemma nähnyt paljon liiankin varauksellisesti ihmisiä kohtaan käyttäytyviä perrosia.

Hyppy-papu rakastaa kiipeilyä ja emäntä on usein sydän syrjällään, kun pikku-ukko viipottaa rannan kivitöyräillä, josta on äkkipudotus järveen.

Kivikkokiipeilyltä ehjänä palannut pieni perro.

Emäntä on alkanut epäilemään Totoron kyvykkyyttä pelastajaksi. Totskilla ei nimittäin ole kovinkaan pitkä pinna. Siis esimerkiksi jos herra saa eteensä talouspaperihylsyn, jonka sisälle on piilotettu nameja ja päät rypistetty kiinni, niin hauveli jaksaa hetken rullailla ja keksiä avaamistapaa, mutta jos ei ala pian onnistua, niin tuhahtaa mokomalle kapistukselle ja jättää homman kesken lösähtämällä kauimpaan nurkkaan mulkoillen samalla ärsyttävää kiusankappaletta. No ehkeivät ne ole rinnastettavissa toisiinsa, mutta katsotaan mitä tuleman pitää...

Totskin suurinta huvia on kavereiden kanssa touhuaminen. Tässäpä muutama kuva vesiäisten metsälenkiltä:

Epämääräistä poseerausta (oikella 2 vaaleata lagottoa ja musta barbet, loput perroja).

Totoro komentaa karkaavaa kaveria takaisin.

Todellista vesikoirailua :)

Ja uinnin päätteeksi ihana heinäkylpy :D! Montako koiraa kuvassa?

Ja lopuksi kuva juurilleen haikailevasta vesikoirasta. Onneksi Totoro on tuollainen ihana mamman kulta, joka varmistaa emännältä luvan uintireissullekin. Laivakoirauraa ei siis herralle suoda, kun muuten ei olisi emännän kainalossa tuhisevaa ja pusuja jakavaa pörrö-perroa :)

 

J.K. Totski oppii muuten varmasti vielä puhumaan, sillä herra juttelee kovasti ja kertoilee koiramaisia tarinoitaan silmiin tuijottaen.