("Onks ihan pakko poseerata?!" ;)
STRATEGISIA MITTOJA
KORKEUS: 44,5cm
PAINO: 17,5kg
TERVEYSTULOKSIA
LONKAT: A/A
KYYNÄRÄT: 0/0
POLVET: 0/0
SILMÄT: OK
SELKÄ: OK
Optigen PRA: A (clear)
KILPIRAUHANEN: T4, TSH, T4/TSH = OK (elokuu 2011) , TGAA+ (heinäkuu 2010)
TOTORON LUONTEESTA/OMINAISUUKSISTA
Totoro kolmella sanalla:
Temperamenttinen, huumorintajuinen, hedonisti-nautiskelija.
Kotioloissa:
Totoro on ihanan itsenäinen perro. Sen ei tarvitse olla koko ajan iholla hakemassa huomiota, vaan tyyppi loikoilee tyytyväisenä pitkin pituuttaan milloin missäkin (tämän hetkinen suosikkipaikka on suihkukaapin nurkka, joka on todennäköisesti mukavan viileä paksu turkkiselle pedolle). MUTTA, tyyny on oltava! Tyynyksi kelpaavat kengät, tai rullalle käännetty maton kulma. Mieluisin on kuitenkin ehdottomasti sohvan vaalean vihreä silkkityyny. Se ainoa silkkinen siis. Totskin on myös raivokkaasti myllättävä petipaikka kuntoon (oli kyseessä sitten sohvan nurkka, tai paljas lattia), ennen kuin Sir voi siihen tyytyväisesti huokaisten asettua. Toki Totterström on edelleen sylikoira, joka rakastaa maharapsutuksia yli kaiken. Kyllä herrassa virtaakin riittää ja T onkin kova leikkimään. Leikkikaveria Turnutiini ei välttämättä tarvitse, sillä esimerkiksi seinäpallo väliovea vasten on tosi kivaa puuhaa. Kuuluu mukavaa kolinaa ja pauketta, kun ovessa oleva peili kolkuttaa oveen ja rämisee ihastuttavasti. Kaiken kaikkiaan Totoro on tosi huomaamaton koira kotioloissa, jos itsekseen leikkimisestä kantautuvia ajoittaisia äänihaittoja ei oteta huomioon.
Näin Totterström suhtautuu vieraisiin ihmisiin kotona:
Totoro ottaa vieraat kotona vastaan häntä heiluen ja seurasta ilahtuen. Toki esimerkiksi huoltomiehet nuuskaistaan aluksi hieman epäilevästi, mutta sitten niille tuhahdetaan ja annetaan hoitaa työnsä rauhassa, elleivät he ole super huippuja, jolloin on ihan pakko kerjätä rapsutuksia. Yleensä Totski valitsee vieraista sen ns. heikoimman uhrin, jota sitten pompotetaan rapsuttamaan ja leikkimään. Kiellosta tyyppi lopettaa hyppyyttämisen ja lösähtää tylsistyneenä nukkumaan tai tarkkailemaan tilannetta, josko uusi kerjuumahdollisuus ilmaantuisi. Joskus T voi kyllä kotonakin suhtautua hyvinkin viileästi vieraisiin. Tällöin ihminen, joka yleensä on arka, koiria pelkäävä nainen, joutuu uhriksi, josta Kurnusimppu koettaa saada herruuden kyykyttämällä tätä esimerkiksi käymällä silloin tällöin emännän ja isännän valvovan silmän ulottumattomissa murahtamassa, tai haukahtamassa epäilyttävän haparoivasti käyttäytyvää vierasta. Pääsääntöisesti Kärppä kuitenkin ottaa vieraat varsin tyynesti vastaan, eikä stressaa lainkaan kyläilyä, vaan tyytyväisenä nukuskelee omilla vakiopaikoillaan rapsutusten hiivuttua olemattomiin.
Tällä tavoin T suhtautuu vieraisiin ihmisiin muualla:
Tuuliviirimäisesti. Totoromaisesti. Esikuva elokuvaansa lainaten: "Totoro jakaa hyvää mieltä edesvastuuttoman omapäisesti ja mielivaltaisesti. Totoro on kuin säätila, jota on mahdoton ennustaa. Sen mukaan on vain elettävä. Sen viehätysvoimaa ei voi kiertää eikä väistää. Totoro on maailmanlaajuinen ilmiö."
Totoro joko tykkää ihmisistä, tai ei voi sietää niitä. Totski muun muassa inhoaa sydämensä pohjasta yli-innokkaita lääppimään pyrkiviä täti-ihmisiä. Nämä inhokit saavat osakseen Toton syvimmän halveksunnan ja vaikuttavimman haukkukuuron. Liekö kyse siitä, että Totoro ei voi sietää mielisteleviä ihmisiä, (ja koiria,) koska tuntee tällöin omasta asemastaan epävarmuutta ja pyrkii nousemaan heikompiensa yläpuolelle keinolla millä hyvänsä (hieman epämääräistä arvuuttelua:). Totoro saattaa esimerkiksi asettua pelokkaan ihmisen eteen koirapuistoa kiertävällä polulla, niin että ihminen joutuu kiertämään pedon, koska pelkää harpata tämän yli, tai käskeä siirtymään syrjään. Totoro selvästi koettelee ihmisiä ja testaa ylenemismahdollisuuksiaan taukoamatta.
Toisaalta mielivaltaisessa räyhäämisessä voi kyseessä olla kyllä ainoastaan se, että Totoro on vielä epävarma nuorukainen, jolla on kuitenkin toimintakykyä, ja tämä näkyy siten, että tuntiessaan olonsa uhatuksi T ajattelee hyökkäyksen olevan paras puolustuksensa. Jos Totterström on kontaktissa tai hihnassa vieressä, tai muuten lähelle otettuna/pyydettynä, ei tyyppi reagoi epäilyttävimpiinkään ihmisiin mitenkään ja päästää jopa epämiellyttäviksi kokemansa tyypit kopeloimaan itseään. Mutta kun ympärillä on enemmän tilaa, aiheuttaa jo Totoroa kaukaa silmiin katsominen murinan ja haukkuhyökkäykseen valmistautumisen. T provosoituu muutenkin todella herkästi vieraiden ihmisten silmiin katsomisesta. Onneksi sitä jo osaa lukea koiraansa paremmin, niin tietää huudella herran vierelle, jotta rähjääminen vältettäisiin.
Yleisesti ottaen Totoro suhtautuu ihmisiin paikasta riippumatta melko välinpitämättömästi. Joillekin saatetaan haukahtaa epäilevästi, mutta yleensä T jättää ihmiset huomiotta, ellei näiden käsien jatkeena kasva lenkkimakkaroita, tai muita hyper herkkuja. Totski hakeutuu itse harvojen ja valittujen ihmisten luokse. Yleensä nämä mahtipontisen kunnian saaneet ihmiset eivät piittaa Totskin olemassa olosta tuon taivaallista, eli ovat kaikin tavoin hyvin neutraaleja. Ehkäpä Totoro siis näkee näissä tarpeeksi haastetta itselleen ja haluaa itse olla niin koleille tyypeille mieliksi. Pääasia kuitenkin että arki sujuu nykyisin mutkattomasti paikasta ja tilanteista riippumatta, eikä T pääse enää pelottelemaan ihmispoloja. Jospa tuo ikä toisi mukanaan lisää itsevarmuutta, niin teeläisen ei tarvitsisi murrata sitäkään määrää, mitä Sir vielä edelleen tekee.
Totoron suhtautuminen lapsiin:
Totoro ei valitettavasti ole päässyt säännöllisesti tutustumaan lapsiin, joten suhtautuminen lapsiin on hyvin epäileväistä. Kun Totoro näkee lapsia, etenkin sellaisia ihan pieniä viipottajia, niin herra helposti ryntäisi haukkuen niiden perään. Pari kertaa olen koirapuistossa säikähtänyt kun vanhemmat ovat tuoneet vaahtosammuttimen kokoiset lapsensa juoksentelemaan ja möyrimään koirien keskelle. Totski on rynnännyt suin päin lasten luokse haukkumaan, mutta ikinä se ei ole hampaitaan käyttänyt yhtään kehenkään ihmiseen iästä tai koosta riippumatta, eikä muutenkaan ketään vahingoittanut, ellei tärykalvovaurioita sitten lasketa mukaan. Kun T saa rauhassa nuuhkaista lasta, todeta kohteen vaarattomaksi ja tottua erilaiseen liikehdintään, niin Kärppänen unohtaa lasten olemassaolon ja keskittyy omiin puuhasteluihinsa.
Turnutiinin käytös vieraita koiria kohtaan:
Totski on tottunut remuamaan kaikenlaisten koirien kanssa. Se tutustuu mielellään uusiin karvaisiin kavereihin ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen. Ehdottomasti suurin osa koirista on Totorolle ylimpiä ystäviä, mutta joidenkin kanssa sillä ei vaan kemiat kohtaa. Tällaisia tapauksia ovat lähinnä suunnilleen samanikäiset, kovapäiset urokset, jotka tulevat haastamaan riitaa. Totski ottaa jokaisen haasteen sumeilematta vastaan, eikä helpolla alistu. Rauhoittelevat eleet, eivät kuulu T:n tyyliin, vaan ”uskallapas näyttää miulle hammasta niin turpaan tulee” –mentaliteetti on Totoron heiniä. Onneksi T kuitenkin uskoo käskyjä ja tulee kesken alkavan riidan kiltisti luokse rauhoittumaan. Parhaamme mukaan ollaan vältetty ärhentelyjä, sillä Totski-Potski on sen verran periksi antamaton kaveri, ettei se suostu jäämään kakkoseksi, ellei riitapukarilla ole järjetön massaylivoima. Toinen Totskin mielestä ei-niin-kiva kohderyhmä on matelemalla mielistelevät koirat. T kyykyttää niitä sumeilematta. Näyttää kerralla kaapin paikan, eikä sen jälkeen ole moisia näkevinäänkään. Sama koskee isoa osaa pennuista. Totoro on siis perus äijä. Taputtelee mielissään isoa kaveriporukkaa ja hyviksi jätkiksi tai muijiksi nimeämiään tyyppejä hyväntahtoisesti selkään, mutta jos joku uhoaja alkaa aukomaan päätään, niin ei sitä kauaa kuuntele, vaan mättää samalla mitalla takaisin. Ja tietenkin nörteille pitää osoittaa, etteivät ne ole mukamas lähelläkään omaa tasoa. Ja lapsiahan kuuluu miesmäisesti kauhistua, etteivät ne vaan uhkaa omaa asemaa laumassa ;).
Tursakkeen haukkuherkkyys:
Ääntä Totorossa riittää. T vuhkuu kun ovikello soi, mutta ilmoitusvelvollisuuden hoidettuaan rauhoittuu kiltisti käskystä. Kotona T ei sitten haukukaan mitään muuta, vaikka asutaan suhteellisen äänekkäässä kerrostalossa. Nähdessään jonkin suosikki-ihmisistään, haukahtaa tyyppi riemukkaasti pari kertaa ennen kuin muuttaa ääntelynsä tyytyväiseksi örinäksi. Myös kiihtyessään esimerkiksi toisten koirien kanssa jahtaamisleikissä, haukkuu Tursake käskevästi. Sama saattaa tapahtua muussa leikissä ja harrastuksissa. Kiusallisinta haukkuminen on silloin, kun se kohdistuu muihin ihmisiin. Onneksi tämäkin on jo vähenemään päin. Kyllä T varmasti pohjimmiltaan on suhteellisen haukkuherkkä, mutta koulutuksella olemme saaneet kitkettyä turhat louskutukset pois, niin että haukkumisen en voisi mitenkään sanoa olevan ongelma muutoin kuin epäilyttävien ihmisten kohdalla.
Totskilla on rajaton ääntelykapasiteetti. Haukottelukin tapahtuu tyylillä, kita apposen auki ja äänitehosteet aina päällä. Sama juttu venyteltäessä. Leikkiessäkin pitää önistä ja murahdellen komentaa leluja tottelemaan. Kavereille vongutaan ja urahdellaan vuorotellen, ja ihmisiä manipuloidaan intensiivisellä tuijotuksella, jota säestää monivivahteinen piippaus. Ääntä käytetään siis hyvinkin monipuolisesti tilanteesta riippuen. Välillä omistajilta meinaa mennä hermot, kun kiellot eivät aina meinaa tehota tämän äijän jutteluihin. Onneksi osataan jo sujuvasti sulkea korvamme öninöiltä, niin että itse emme enää edes kuule herran höpöttelyjä. Ehkäpä myö sitten havahdutaan, kun rupattelu muuttuu keskinäiseksi keskusteluksi ja Totoro puhuu viimeinkin ihmistä. Niin että sitä odotellessa.
Vapaata sanaa T:n arkielämästä:
Totoron kanssa on helppoa olla ja elää, kun rajat ja rakkaus on tasapainossa ja johtajuus omistajien varmoissa käsissä. Totski sopeutuu mutkattomasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Se ei stressaa juuri mistään, ja ottaa elämän muutenkin kaikin puolin rennosti. T suhtautuu uusiin vastaan tuleviin asioihin avoimen uteliaasti ja tämän vuoksi se on helppo kiikuttaa joka paikkaan mukana.
Haastetta Totoron kanssa elämiseen tuo tyypin suuri toimintakyky, halu puolustaa ja vartioida itselleen tärkeiksi katsomiaan asioita ja ihmisiä. Arki kuitenkin kokonaisuudessaan sujuu kitkattomasti ja Totoro on juuri sopiva meiän perheeseen. Meille kun ei mikään nössö sohvaperunakoira sopisikaan.
Tärkeintä Totoron elämässä ovat kepit ja pallot, lumessa ja vedessä (mitä likaisempaa ja liejuisempaa, niin sitä parempi) myllääminen, isäntäväen kainaloissa lepääminen maharapsutuksia kuunnellen ja tietenkin (etenkin herkkujen) syöminen. Myös kaikenlainen puuhastelu ja kepposten tekeminen on hupaisaa ajanvietettä. Lintujen jahtaaminen ja hiirien tai myyrien pyydystäminen kuuluvat Totskin mielipuuhiin. Toki emännän kanssa harrastaminenkin on kivaa, mikäli vaivan palkaksi saa nameja tai lelun kanssa riehumista.
Totoro on siis arkielämänsä puuhakas sankari, joka kuluttaa loputonta energiaansa kodin ulkopuolella riekkumalla ja kotona vastapainoksi lepäilemällä ja rentoilusta nautiskellen.
Eläinlääkärikäyntejä rokotusten lisäksi:
Totoro on käynyt terveystutkimuksissa 1.3.2010, joissa selkä todettiin priimaksi, silmistä ei löytynyt mitään vikaa, lonkat ovat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Kilppariarvot olivat hyvät, mutta valitettavasti tgaa näytti plussaa.
Totskilla oli lumisukeltelun vuoksi lievä korvatulehdus tammikuussa 2010, joka hoitui antibioottitipoilla parissa päivässä kuntoon. Syksyllä 2009 puolestaan lievä kennelyskä vaivasi herraa hetken aikaa, mutta meni levolla ohi. Syksyllä T myös sai allergisen reaktion mahdollisesti syötyään metsästä jotain ei-sopivaa. Eläinlääkäriltä haettiin kortisonipiikki ja kasvojen turvotus laski saman tien.
HARRASTUKSET:
Totoron kanssa harrastetaan tokoa tavoitteena kilpailut jossakin vaiheessa. Hakua treenaillaan vaihtelevasti ja muutenkin pk-lajeja ollaan mietitty jossakin vaiheessa ihan kilpailumielessä… Agility on uuain aluevaltaus ja Totorossa on oikeasti potkua kyseiseen lajiin, toisin kuin emännässä, jonka jalat eivät toimi tarvittavan nopeasti ohjauksesta puhumattakaan. Mutta treenailu jatkuu intensiivisesti. Niin ja isäntä on päättänyt aloittaa Nuuskun kouluttamisen metsälle, sillä T on äärettömän kiinnostunut lintujen jahtaamisesta (valitettavasti on emännän mielipide asiaan). Myö ollaan siis varsinaisia jokapaikanhöyliä harrastusrintamalla :D!
Paras motivointikeino:
Totski kiihtyy nollasta sataan alle nanosekunnissa ja lelun kanssa T muuttuu myös täydeksi siaksi. Totterström tappaa ja repii leuhkasti leluaan liian pitkiksi venyvillä kunniakierroksilla, jolloin keskittyminen muuhun toimintaan herpaantuu totaalisesti ja ohjaaja muuttuu täysin merkityksettömäksi. Taistelutahto on myös hirmuista. Namit toimivat täten huomattavasti paremmin tokoilussa, koska rauhoittavat käytöstä ja vahvistavat keskittymistä. Tötö on ahne työnarkomaani, joka tekee mitä vain herkkujen eteen.
Harrastuskoirana Totski on:
Totoro on ihan paras harrastuskoira! Se antaa aina kaikkensa ja on valmis toimintaan milloin tahansa. Se on osannut keskittyä loistavasti aivan pikku pennusta alkaen. Mutta, Totski toimii vain ja ainoastaan oman edun nimissä. Se ei juurikaan halua miellyttää muita, mutta jos T kokee hyötyvänsä työskentelystä, on se 110%:sti mukana. Lelut ja namit ovat siis avainasemassa T:n kanssa puuhasteltaessa. Harrastuksissa toimintakyvystä, taistelutahdosta ja itsenäisyydestä on paljon hyötyä. Totoro ei anna periksi, vaan se yrittää ja tekee niin kauan että onnistuu. T uskaltaa tehdä itse ratkaisuja, mutta hakee myös hyvin kontaktia. Totoro on kaikkea sitä mitä harrastuskoiralta ikinä toivoin ja emännällä onkin hirmuiset paineet olla koiransa veroinen harrastuksissa.
Harrastuksia hankaloittaa:
Koiran huippu nopea oppimiskyky ;). Jos itse olen onnistunut tekemään koulutuksessani virheen (joita teen siis valitettavasti jatkuvasti) oppii T nämäkin asiat salaman nopeasti ja poisopettaminen onkin sitten paljon hankalampaa. Myös miellyttämishalun puuttuminen tuo haastetta harrastuksiin. Tietyssä määrin myös herran itsenäisyys asettaa omat rajoitteensa harrastuksiin. Emännällä on usein etenkin agility-radalla sellainen olo että on aivan sama onko itse kentällä vaiko ei, sillä Tyyppi Tyyppinen tuntuu tietävän itse parhaiten kuinka esteet suoritetaan ja missä järjestyksessä, huoh. Haasteita siis riittää, mutta ilman niitä harrastaminen menisikin liian helpoksi ja tylsäksi :).
TIIVISTELMÄ TOTOROSTA:
Totski on ihan paras (pientä subjektiivisuutta havaittavissa ehkäpä ;)!
T on juuri meiän perheeseen sopiva Koira.
