Onpahan taas ehtinyt tapahtua.
Viikko sitten Totoro säikäytti emännän sydänjuuria myöten. Oltiin lenkillä T:n ja kultsikka Oliverin kanssa Saimaan rannalla monta metriä korkealla penkereellä, kun Totski bongasi jäällä seisoskelevan variksen. Sen jälkeen tyypistä ei näkynytkään enää kuin vinhasti pyörivä hännänpää ja äijä puotteli linnun perään. No itse sitten Oliverin kanssa ryntäsin tänne-käskyä karjuen rinnettä alas sydän hurjasti takoen. Ehdin juuri näkemään miten jää räsähti Totterströmin alta ja perronen molskahti jäihin. Ei muuta kuin toinen koira puuhun kiinni ja itse kauhusta kankeana kahlaamaan jäihin. Onneksi jää oli niin heikkoa että lakosi T:n alta tämän pyrkiessä sen päälle ja rikkoutui lopulta niin helposti että lintukoira pääsi uimalla rantaan. Tässä vaiheessa olisi luullut herran oppineen läksynsä, mutta vielä mitä! Kurnusimppu huomasi silmäkulmasta variksen laskeutuneen uudelleen jäälle ja Totski oli lennähtämässä taas siipiveikon perään. Sain extreme-perroa takamuskarvoista kiinni ja hihna napsahti silmän räpäyksessä kiinni. Olisi varmaan pitänyt tutkia tyypiltä korvat ja nenä silmien sijasta, kun tuntuu kuulo heikentyneen radikaalisti kevään tuoksujen ja etenkin lintujen myötä!
Talviturkin heittämisen viimeisteli vielä Niina heti Lahden kv-näyttelyn jälkeen. Näyttely ei mennyt "ihan" putkeen, kun Turnutiini päätti viihdyttää yleisöä "pienellä" hyppy-showlla (hypyt ovat siis niiiiin in!). Tulos oli JUN EH JUK2 ja Leila Kärkäs arvioi Totoroa näin: "Iloinen ja reipas, hyvässä kehitysvaiheessa oleva tasapainonen uros, jolla oikealinjainen pää, ja mukava ilme. Erinomainen eturinta. Ikään riittävä rintakehä. Tasapainoinen raajarakenne, hieman pitkä lanneosa. Etuliike hieman epävakaa ja taka-askel hieman jäykkä. Oikea karvanlaatu." Miun mielestä tuomari oli todella oikeudenmukainen ja arvioi realistisesti koiria. ERIä ei kauheasti koirille jaeltu, mutta eipä niitä turhasta toimitakaan antaa. Hyvä mieli jäi tästäkin näyttelystä, kun tuomari vielä erikseen miulle totesi että T on komea kehittyvä nuori mies :). Emännän tosin pitää hieman kehittyä esittäjäni, kun nyt mentiin taas sellaisella luonnonlapsi-asenteella kehään, kuten äiti asian kauniisti katsomosta seuranneena ilmaisi... Mutta vielä tuosta arvioinnista. Pitää kaiken kaikkiaan hyvin paikkansa ja syytkin ovat selvillä. Etuliike oli epävakaa todennäköisesti siksi, että tyypillä oli vauhtia aivan liikaa ja sitä sai jarrutella koko ajan pomppujen välillä ja taka-askeleen jäykkyyteen tuli selvyys trimmauksen yhteydessä. Totoron reidet ja "pakarat" on aivan jäkissä hyppytreenauksesta ja maastossa kirmaamisesta. Nyt siis vähän kevennetään ja Kärppä pääsee nautiskelemaan hieronnasta. Tuomarin kanssa olen myös samaa mieltä siitä, että Luikuritattisella on aika pitkä lanneosa suhteessa muuhun selkään/kroppaan. Kärkäs siis osasi hienosti hommansa ;).
Muutama kuva ennen ja jälkeen talviturkin heittämisen:
Hurja takaa-ajo lateksi possun vuoksi.
Mutta possu unohtui, kun Muurahaiskarhu sai silmiinsä Oliverin aarteen, lutsutus nallen. Elmeri koettaa epätoivoisesti houkutella kavereita peräänsä autoharjan avulla.
Lopulta koko konkkaronkka taistelee nalle raasusta. Ja yllätys, Totski voittaa kisan.
Äkkiäpä tuo nallekin hylättiin, kun leikkikaveriksi saatiin suosikki ihminen Juuli ja ihanainen pallo. "Heitä jo se, heitä heitä!"
Valitettavasti komentelu ei auttanut, vaan leikki meni istumahommiksi...
...kunnes lupa hyökkäykseen annettiin.
Kaverukset, Totoro, pallo ja Jupsu :)
Hyppy-show kävi T:n voimille, niin että piti virutella antaumuksella kehän laidalle päästyä.
Kameralle muistettiin myös näyttää kieltä, kun pomppimisesta huolimatta punainen nauha napsahti ja toinen sija junnu uroksista.
Heti näyttelyn jälkeen T sai uuden kesä tukan. Tyylikästä, vai mitä? ;)
Hieman vielä muotoiltiin partaa. Ei ihan koira näytä vasta vuoden ikäiseltä murkulta :D! Tyyppi oli muuten tosi hienosti koko parturoinnin ajan, vaikka etukäteen varoittelin kaveria Totskin hampaista, jotka saattavat tavoitella terää, sen suristessa kasvoilla ja korvissa. Ikä tuo selvästi varmuutta ja viisautta. Tosin asiaa saattoi auttaa myös se, että ollaan treenattu trimmausta suristelemalla partakonetta ja sähköhammasharjaa Totoron kasvojen ja korvien tuntumassa, jotta herra tottuisi karmivaan ääneen.
Lopputulos oli varsin hieno ja linjakas kesä-look, joka paljasti lihaksikkaan perro-pojan, eikä lihavaa noutajaa, mitä kovasti pelkäsin Totskin painon perusteella.
Tyylikäs lönkötys asento.
Trimmauksen jälkeen jatkuivat poseeraukset pihalla kaverivoimin. Arvokkaassa rivissä Totski, Hugo perro ja Doris barbet.
"Hei tyypit! Kattokaa tonne kameraan ja hymyilkää älkääkö kurkkiko niitä lintuja, kun miekää en saa nii enää uintikeikan jälkee tehä!"
"No niin, nyt näyttää paaaaljon paremmalta :)!"
"Huh, pakolliset hymyilyt ohi ja pääsee viimeinki painimaan, jeeee!"
"Capoeiraa jeah!"
Tällaista siis tällä kertaa ja sen lisäksi vielä ikäviä uutisia. Tänään saatiin kuulla eläinlääkäriasemalta tieto, että Totoro on ilmeisemminkin tgaa positiivinen. Elättelen vielä pientä toivoa, että kyseessä olisi taas sekaannus tuloksissa, sillä aiemmat huonot kilppariarvotkin aiheuttivat sydämen tykytystä, mutta sitten selvisikin että meille oli annettu väärät tulokset ja T:n arvot olivatkin kunnossa (näkyvät tuolla sivulla "Totoro on..."). Mutta ehkä tämä on vaan tosiasioiden kieltämistä ja turhan toivon elättelyä, mutta pidän siitä kiinni siihen asti että saan viralliset paperit käsiini. Pitänee kuitenkin asennoitua siihen, että nykyinen tulos pätee ja sen mukaan sitten eletään. Elämä siis jatkuu normaalisti, mutta Totoroa tarkemmin tarkkaillen ja noin vuoden välein testeissä juosten. Toivotaan että Totterström kuuluu niihin harvinaisuuksiin, jotka kantavat geeniä, mutta eivät kilpirauhasen vajaatoimintaan kuitenkaan koskaa varsinaisesti sairastu. Mutta jos sairastuu, niin sitten hoidetaan ötökkää niin hyvin kuin mahdollista.
Niin ja vielä sellaista, että blogi jää tauolle (tosin ei taida paljoa normaalista päivitysvälistä poiketa;) seuraavaksi 3 viikoksi, sillä isäntäväki porhaltaa Eurooppaa kiertelemään ja Totski pääsee hirmuvallan alta kiusaamaan Oliveria ja Elmeriä emännän äidin perheen luokse. Saa nähdä miten pärjätään ilman Kurnusimppua, mutta T kyllä varmasti pärjää ilman meitä :D. Ikävä tulee emännälle ainakin hirmuinen...
Kommentit