Meiän arki kuluu siis treenaten ja kotona löhöten. Hyvin taitaa olla rentoilu ja tekeminen tasapainossa, kun etenemistä tapahtuu ihan kivaan tahtiin. Ryhmätreenit on aina torstaisin ja itsekseen tai treenikaverin kanssa ollaan käyty n. 3 kertaa viikossa tekemässä ihan lyhyttä treeniä, lähinnä irtoamisharjoituksia ja yksittäisten esteiden hiomista muutama minuutti kerrallaan. Kontaktit vaatii vielä paljon työtä, mutta eiköhän myö nekin saada ajan kanssa kuntoon. Toivottavasti :). Mie en jotenkin jaksa stressata noista puutteista, vaan suhtaudun ei-hannamaisen rennosti suunnattomaan työmäärään, joka meillä vielä ennen ensimmäisiä möllikisoja on edessä. Nämä kaikki "tekniset" viilaukset vaan tuntuvat niin pieniltä murheilta sen rinnalla millaista meiän toiminta treeneissä oli sanotaan vaikka 10kk sitten. Edelleen meiän suurin ongelma olen minä. Ohjaajana olen varmasti varsinainen fiasko, hidas häslä. Onneksi sekä miun että koiran kärsivällisyys on kasvanut tässä kuukausien saatossa ja nykyisin pelataan paremmin yhteen, vaikka en osaisikaan huitoa ihan oikein ;). Valitettavasti suuren yleisön hartaista pyynnöistä huolimatta en ole saanut aikaiseksi hankkia meille hovikuvaajaa filmatisoimaan meiän tusaamista kentällä, mutta muutama epäonnistunut kuva todistusaineistoksi treeneistä ollaan saatu näpsäistyä.
Emäntä yllättäen "hieman" jäljessä. Olisikohan oikeasti aika viimeinkin aloittaa kunnon juoksutreenit...
Vauhtia riittää. Ainakin koiralla.
Totski lentää.
Ja ryntää täysiä putkesta.
Reenin jälkeen palautellaan lihaksia kevyellä metsälenkillä.
Agilityn ohella ollaan muun muassa käyty emännän mummin synttäreillä. Kummasti tuntuu koira aina vievän huomion juhlakaluilta oli pippalot sitten mitkä tahansa. Ja Totterström tietenkin ottaa kaiken irti saamastaan huomiosta.
Tai jos ihmiset eivät tajua huomioda tarpeeksi niin voihan sitä vaikka istahtaa tarkastelun kohteina olevien valokuva-albumien päälle mukamas vahingossa. Umpi kiero tuo meiän kärpätin.
Kun koira sitten viimein antaa periksi ja köllähtää sivummalle katselemaan muiden touhuja saattaa Potskinen hetken kuluttua päästä tekemään vaikkapa temppuja mamman, eli emännän äidin kanssa. Kuvassa T esittää selvästikin rennosti lötköttelevää oravaa ;D.
Totoro nauttii ihan vaan vähäsen saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. "Omalle väelle" herra T on kyllä mitä ihanin ja mahtavin koira.
Kommentit