Pienellä viiveellä sain viimeinkin pätkän ja aivan kauheeta katsottavaa höntyily on . Meno on niin jähmeetä ja turhaa sinkoilua, mutta otetaan oppia ja treenataan lisää ! Fiilis oli kuitenkin hyvä, mikä on meiän agilityilemisessä se pääasia. Etenkin radan alussa Totski on jotenkin todella hidas (emäntä on sitä koko ajan;), mutta mie uskon sen johtuvan siitä että mie säädin ihan urakalla lähdössä ja jännitin aivan kauheasti koiran käytöstä. Tilanne oli myös ensimmäinen, jossa radalla oli muita ihmisiä (treeneissä siis ainoastaan mie+kouluttaja) muusta hälinästä puhumattakaan. Nyt pitää vaan uskaltaa nostattaa sykettä ja vauhtia, koska T selvästikin hallitsee itsensä, eikä enää kiihdy ylikierroksille. Mie lopetan siis himmailun ja toppuuttelun treeneissä ja annan koiran vaan mennä, sillä se kyllä osaa .

Seuraavana linkki videoon (en osaa laittaa tähän näkyviin, kun oon niin käsi):

www.youtube.com/watch

P.S. Kunhan vaan ehdin niin kirjoittelen molempien poikien muita kuulumisia ja raportoin meiän vauhdikkaasta arjesta. Potskinen ja Rouskutin tulevat aivan loistavasti toimeen ja nauttivat toistensa seurasta. Tyyppisten menoa on ihan hulvatonta seurata. Välillä saa nauraa vedet silmissä, joskin ärräpäätkin aina ajoittain lentävät kun herrat ovat yhdessä keksineet kaikkea pientä kivaa. Ihanat ukkelit meillä .

P.P.S. Totterströmin kilppariarvot ovat edelleen loistavat! Ei siis minkäänlaista muutosta sillä rintamalla. JEEEE :D!!!