Kuten idioottimainen otsikko kertoo niin meillä treenataan "ihan tosissaan" :D. Koira ja emäntä on täpinöissään kun yhdessä tekeminen sujuu koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Meillä on pitkästä aikaa aidosti kivaa yhdessä eikä turhia jännitteitä ole. Jeij!

Päästiin takaisin omaan treeniryhmään, joka jätettiin silloin viime tammikuussa. Aivan uskomatonta miten tuo ötökkä voi osata homman kuukausien tauon jälkeen. Mie oletin itsestään selvästi että jatketaan treenailuja jossakin uudessa ryhmässä vasta-alkajien kanssa, kun oltiin puuhasteltu lajin parissa kuitenkin vasta puolisen vuotta ennen paussia. Mutta ei. Totski nyt on vaan niin huippu koira ;).

Toki meillä on huonojakin hetkiä nyt ollut. Viime torstain treeneissä miun huomio koirasta herpaantui hetkeksi ja tyyppinen otti hatkat juosten haukkuen valmentajaa kohti. Onneksi olin varautunut tällaiseen sikailuun ja jakanut kaikille muille ryhmäläisille kolinapurkit varmuuden vuoksi (meillä on siis oma rytmiorkesteri paikalla kun tykitetään Totoron kanssa  menemään :). Iida siis viskasi purkin kohti petoa ja kierrokset putosivat välittömästi hallittavalle tasolle. Toivottavasti T oppi kerrasta että radalla ei riehuta, tai kaikki kiva loppuu samantien. Ainakin loppu treenit menivät hienosti, joskin Totterström aina välillä mulkoili Iida pahasti,mutta lopetti pahansilmän heittelyn kiellosta.

Meidän tekeminen on kyllä varsin huvittavan näköistä hommaa, kun miun omat liikkeet on kuin hidastetusta filmistä. Käskyt annan selkeästi, ääni on matala ja rauhoittava. Kiitokset T saa laiskalla äänellä, hitailla silityksillä ja kädestä annettavilla nameilla. Lelua mie en käytä yhteistreeneissä ollenkaan, koska haluan että Totski tulee aina miun luokse ja miulta saa sen mielihyvän, jotta ei tarvitse itsenäisesti lähteä sitä muualta hakemaan (palkkaamaan itse itseään esteillä rälläämisellä, tai lelun kanssa porsastellen). Mie tiedän että Kärpän saa tarvittaessa irtoamaan loistavasti ja menemään törkeän lujaa, joten treeneissä keksityn lähinnä lujittamaan yhteistyötä ja rauhoittamaan menoa, jotta edes jonkinlainen järki ja kontrolli säilyy tekemisessä. Totoro on vaan niin kiihkeä koira, että tällainen toimintatapa sopii meille parhaiten. Itse joutuu tosin tekemään aivan hulluna töitä, että kestää super rauhallisena koko ajan.

Totoro seuraamassa toisten suoritusta.

Emäntä ja koira keskittyy (lääkitys kohillaan kun silmätkii seisoo päässä, siis emännällä;).

Ja taas odotellaan lupaa rymistellä menemään.

Ja sitten kun mennään niin mukana ei pysy edes järkkäri.

Totski on kyllä ihan höperö koira. Toisissa tilanteissa se on jopa tyhmän rohkea, mutta jostakin syystä ihmisten päässä olevat jutut (rusetit, hatut tms.) ovat todella epäilyttäviä. Perus perro siis selvästikin kyseessä.

"Hauhauhauhau, ota tuo pelottava juttu pois ja heti!"

"Kappas sieltähän paljastui tuttu yövieras ja ihanainen rapsuttelija, mutta tuo punainen juttu on kyllä edelleen todella epäilyttävä."

"Tällanenkös tää nyt sitten vaan olikii?"

"Okeiii, nyt vois vaikka sitten leikkii tän kanssa, kun tässä on tällasii ihania hapsuja ja kaikkea. Alkaisko kukaa?"

"Jesh, emännän kanssa painiminen on kivaa!"

"Vielä, vielä, vielä, vielä vielä!!! Älä vaan sano niitä tylsimys sanoja että nyt riittää, kun siihen loppuu aina kaikki kiva!"

"Niihin sanoihinhan se leikki sitten taas loppukii, mutta onneksi toinen yövieras tajusi viihdyttää rapsutuksilla. Oisin tarjonnu aamupalaksi hieman luuta, mutta ei se huolinu."

"On emännän kainalossakii aikas ihanaa, vaikka ei tehäkään mitään. Joskii tällasta luksusta on aivan liian harvoin. Ainoastaan kylässä, kun kotona ei ikinä ikinä pääse sänkyyn nukkumaan."

"Onneksi isäntä kuitenkii ottaa sohvalle viekkuun! Buahahahaa!"

Tällaisissa tunnelmissa siis jatketaan ja nyt lähinnä odotellaan ensi viikonloppua ja Green Perry'sin kesäpäiviä. Ihanaa nähdä tuttuja ja tuntemattomia!