Meiän elämä on yhtä vuoristorataa. Mäkiä ylös ja alas, monia mutkia ja kaiken maailman pyörähdyksiä unohtamatta. Miksi ei voisi olla vaan tylsän tasaista? Sellaista possujuna jyrryytystä. Kai se on vaan tuijotettava tiiviimmin peiliin ja mietittävä koiran koulutusasiat jälleen kerran uusiksi. Huoh. Josko sitä sitten saisi vähän tasaisempaa kyytiä, edes ihan pikkiriikkisen.

Elikkäs siis asiaan. Meillä on ollut tuo Herra T:n kuumumisongelma agilityssä mielen päällä jo hetken. Aloitettiin siis yksityistreenit ilman häiritseviä koirakkoja, jotta Totski vähitellen siedätettäisiin häiriötekijöihin. No mitenkäs kävikään. Tötörö päätti että seuraavat hallista karkotettavat ovat sitten valmentajat. Tyyppinen kävi kesken hommien (siis kun ratapätkä oli suoritettu, palkka saatu ja emännän huomio nanosekunniksi koirasta herjennyt) haukkumassa valmentajat puolentoista metrin päästä pystyyn ja tähän päätettiin huonon käytöksen jatkuessa reagoida suihkuttamalla bliw-saippuapullosta vettä raggarin päälle. Virhe liike. Räyhä Ramses tulistui toiminnasta entisestään ja alkoi hakea lähempää tuntumaa hyppimällä valmentajia vasten. Noh, seuraavaksi jätettiin koira täysin vaille huomiota, annettiin haukkua ja hyppiä, mutta valmentajat käänsivät vaan selän kurnusimpulle. Totski ei pitänyt tästäkään toimintatavasta, vaan päätti hakea huomiota hinnalla millä hyvänsä ja otti hampaat käyttöön . T siis alkoi nyppiä valmentajien hihoista huomion saamiseksi.

No nyt meillä on sitten treenitauko. Ei valmentajien pyynnöstä (suuren suuri kiitos meiän huippu valmentajille, jotka on koko ajan uskonut meihin ja kannustanut tätä kauhukaksikkoa eteenpäin!!!), vaan emännän tahdosta ja ongelmakoirakouluttajan kehoituksesta (ei kieltänyt treenejä, mutta sanoi että ei niistä mitään hyötyäkään tässä tilanteessa ole, mutta päätös on meiän). Ollaan menossa 25.2. Kouvolaan Koirakoulu Homeetta Maria Seppäsen oppiin paikalliseen agilityhalliin, jotta tuo Peto saadaan kuriin ja järjestykseen. Omistajat siis laitetaan ruotuun, jotta selvääkin selvempi johtajuusongelma saadaan kitketyksi pois, lopullisesti.

On tämä elämä kyllä monta kertaa jännittävämpää Totoron kanssa, kun koskaan ei tiedä minkä asian kanssa seuraavaksi painitaan ja mitä putkahtaa milloinkin eteen. Tämäkin ongelma tuli aivan puskista (kai meiän olisi pitänyt joitain merkkejä havaita, mutta ehkäpä sitä vaan sokeutuu omalle arjelleen ja tavoilleen ja toiminnalleen), kun arki nyt kuitenkin sujuu omasta mielestämme varsin leppoisasti ja ongelmattomasti. Tuo Totsin kiihkomielisyys jotenkin aivan yllätti agilityssä, vaikka ollaankin aina tiedetty tyypin tulisieluisuudesta. Kai se on vaan tähän asti totellut meitä temppuilun muodossa ja palkkioiden toivossa, mutta todellinen kunnioitus on kuitenkin puuttunut... En tiedä, mutta nyt asia kuitenkin selvitetään perinpohjaisesti ammatti-ihmisen opissa!

Onneksi meiän normaali arki agility-hallin ulkopuolella kuitenkin sujuu kivuttomasti (tosin sitä varmasti tullaan koulutuksen jälkeen muuttamaan..). Ollaan muun muassa käyty vesikoiratreffeillä. Totoro nauttii saadessaan peuhata kavereiden kanssa. Leikit sujuvat ja ihmiset saavat olla rauhassa, sillä Tötöä ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua kahdella jalalla käveleviin otuksiin.

Aluksi lenkki eteni kilpaa merkkaillen ja selvitellen kuka on se jengin Kingi.

Kingeys selvitettiin ja haastaja voitti Herra T:n.

Potskinen oli hieman hämillään kun porukasta löytyi ihan Hugo-kamun näköinen kaveri, joka tuoksui kuitenkin ihan väärältä. Nuuskuteltava oli kuitenkin blondi poikaa pitkin lenkkiä, sillä olihan mahdollista että iso nenä saattoi erehtyä.

Tostki oli hieman kade, kun kaveri omi söörin narskuttelu risukon.

Toisilla pojilla kävi tunteet kuumina, kun Siiri tyttönen tuoksui niin ihanalta...

Lopulta oli omistajien syöksyttävä apuihin kun lumikinokset estivät neitokaisen paon ja kiihkeä rakastaja rauhoitettiin isännän syleilyyn ;D.

Normilenkkeilty on tietenkin. Pikkuisen hihitytti meiän tyyppisen toiminta viime perjantaina kun käytiin lenkillä Rakuunamäellä. Päästin T:n vapaaksi paraatikentällä ja annoin äijän remuta lumessa sydämensä kyllyydestä. Totski löysi yllättäen kepin hangesta ja aloitti piilotusleikkinsä. Paras kätkö löytyi aukion reunalle auratusta lumivallista. Totterström päätti piilottaa aarteensa kasaan, mutta kasa alkoikin vajota herran alta, niin että lopulta tyyppi humpsahti vyötäröään myöten kinokseen. Totoron ilme oli näkemisen arvoinen. Aivan kuin se olisi vilkaissut ettei kukaan vaan nähnyt ja jäi sitten rinta rottingilla patsastelemaan takajalat ja peppu hangessa, mutta etutassut ja pää uhmakkaasti kinoksen päällä. Sieltä se sitten kampesi ylväästi itsensä kinoksen päälle ja käveli koko auratun penkereen päästä päähän (n.30metriä) sen näköisenä että periaatteen vuoksi en luovuta mokomalle lumikasalle, vaikka jalat vajosivat joka toisella askeleella lumen syövereihin. Ihan vähän vaan itsepäinen otus tuo meiän kirppuliini. Mitähän lienee ötökkä mielessään miettinyt, kun olisi voinut kävellä auratulla tielläkin upottavan lumivallin sijaan...

Ollaan myös toimittu talovahteina emännän äidin perheen luona. Muurahaiskarhu on toisin sanoen hoidellut pihavahdin toimea Elmerin ja Oliverin lomeillessa mökillä. Vähän aluksi mietitytti vahtikoiran pihalla pysyminen, kun lunta oli niin paljon, että vajaa 2m korkeista aidoista oli näkyvissä enää ehkä vajaa puoli metriä, niin että aidan yli hyppääminen olisi käynyt hyppypavulta tuossa tuokiossa. Emäntä päätti siis varmuuden vuoksi vakoilla ikkunasta Turnutiinin puuhastelua ja pyöritteli päätään touhukkaalle pörriäiselle. Ei Totoro edes pyrkinyt aitojen toiselle puolelle, vaikka aidan takana kulkevalla lenkkipolulla kipitteli jos jonkinlaista koiraa, lenkkeilijää ja hiihtäjää. Kai tyyppinen sitten tietää alueensa, jota hänellä on oikeus vartioida ja koska kukaan ei pyrkinyt sille, niin koiruudella ei ollut myöskään tarvetta laajentaa reviiriään. Kaikkea muuta pikku puuhastelua herra kyllä kehitti siksi pariksi tunniksi jotka sai pihalla putkeen käyskennellä.  Mitenkähän saisi valjastettua osan Kärpättimen energiasta omaan käyttöön?

Pää perinteisesti lumeen työnnettynä Totoro etsii aarteita.

Ja sieltähän se löytyi. Lelujen helmi.

Koska ketään ei ollut pihalla leikittämässä täytyi nuuskuttimen viihdyttää itse itseään. T siis heittää lelun suustaan pienen matkan päähän ja hakee sen sitten itse uudelleen ja uudelleen.

Kun heittely alkaa kyllästyttämään kaivaa Totski kuopan hankeen, piilottaa lelun sinne ja tämän jälkeen mukamas etsii kätkettyä aarretta. Leikki kestää siihen asti kunnes emäntä huutaa Puuha-Peten sisälle sulattelemaan turkkiaan.

Häh, huusiks joku?

Okeiiii, tullaan!

Onks ruoka jo, vai leikittäiskö vielä?

Ei leikitty, eikä ruokaakaan ollut tarjolla, mutta pesulle Totoro pääsi ja ihanaiseen saunaan. Meiän tursake punkee itse lauteille jos ovi avataan ja lupa löylyttelyyn saadaan. T tosin saa lämmitellä ihan itsekseen, sillä ihmiset kylpevät erikseen ilman karvaista seuraa.

Kyläilty ollaan muutenkin ja Tyyppinen nauttii olostaan samalla tapaa niin vieraassa kuin tutussakin paikassa.

Kotona isännän rapsuteltavana.

Emännän isovanhempien luona mummin siliteltävänä.

Totoro ei kuitenkaan kotonakaan ole mikään sohvaperuna, vaan toimintaa on oltava. Totskiliini osaa onneksi viihdyttää itseään varsin ansiokkaasti.

Saalis asetettu metsästettäväksi.

Tappohyppyravistukseen ei edes kamera ehdi mukaan.

Nujerrettu saalis piilotetaan tietenkin turvalliseen paikkaan. Myllättyyn sohvaan.

Emännän on keksittävä aina välillä jotakin tylsis tekemistä kuten esimerkiksi näyttelyposetuksen treenaamista.

Soouuu booooring!

Ja hei lopuksi vielä hyviä uutisia! Totski kävi torstaina eläinlääkärissä (mallikkaasti käyttäytyen) kilppariarvojen seurannassa. Kaikki edelleen hyvin :D!!!! Näyttelyitä siis vaan katsastamaan ja haaveilemaan tulevista agilitykisoista (sitten joskus, kun koira ja isäntäväki on saatu ohjelmoitua uusiksi;)... Toivotaan että arvot pysyvät normaaleina vielä pitkään, tai siis mieluiten aina!

The Peto ja koulutuksessa ja kasvatuksessa täydellisesti epäonnistunut Emäntä (joka velloo itsesäälissä ruoskien itseään omasta typeryydestään ).