Totoro on hulluna lumeen, mutta inhoaa kylmyyttä (emäntä kun ei arvannut pakkasten tulevan näin aikaisin tänä talvena ja meni rykäisyttämään turkin kokonaan alas). Silti lenkki alkaa aina raivokkaalla ravistelulla ja vaatteista irti pyristelyllä. Mokomasta takin turhakkeesta on yritettävä rimpuilla irti pukkihyppelyillä ja ympäriinsä sinkoiluilla. Näyttää hieman kaistapäiseltä touhulta . Herra kuitenkin antaa pukea inhokin kiltisti päälleen, joskin ilme on todella kärsivä (mie oon ihan varma, että tyyppinen harjoittelee yksin olleessaan peilin ääressä mahdollisimman surkeaa ilmettä, jota sitten käytetään etenkin vieraiden ihmisten nähden hyvinkin ahkeraan...).

Lenkin lopettamisrutiineihin puolestaan kuuluu naaman hierominen tien pintaan jäätyneeseen lumeen ja itsensä hilaaminen pitkin katuja kuono maata viistäen. Samalla maasta järsitään jäätyneitä lumipalasia ja tuhahdellaan kuuluvasti. Naapurit todennäköisesti pitävät koiraa yhtä kahjona kuin emäntääkin. On nimittäin tullut viime aikoina muristua ja näyteltyä hampaita erään rouvan mäyräkoiralle, joka hyökkäilee flexin jatkeena muita kohti oman emäntänsä höpötellessä kaikessa rauhassa puhelimeen. Niin että terveiset vaan kaikille flexin käyttäjille, että tämä täti saattaa seuraavaksi purra ärhenteleviä otuksia. Meillä pitäisi kai olla ovessa kyltti jossa lukee "älä koirasta välitä, vaan varo emäntää", kun taitaa pitää aika tarkkaan paikkansa.

Totskikin kyllä osaa emännän lailla ärhennellä. Kohteena tosin ovat(/olivat, kun nyt taitavat olla kaikki piilossa lumen alla) jäätyneet vesilammikot. Lammikot saavat T:n raivoihinsa, kun eivät mokomat palvele sööriä entiseen malliin juoma-automaatteina. Kärppä loikkii tappohyppyjä jään päällä ja koettaa järsiä sitä epätoivon vimmalla. Touhua säestää hurja murina ja kynnet tylsyvät samalla näppärästi, kun Tötö raaputtaa juotavaa itselleen. Onkohan tolla ukkelilla kaikki palikat ihan kohdallaan karvakorvien välissä :D!?

Kyllä siellä korvien välissä ainakin jotakin liikkuu, sillä muisti Potskisella pelaa uskomattoman hyvin. Viikko sitten lenkillä Tyyppinen nimittäin piilotti pallonsa lumikasaan, enkä sitä viitsinyt sieltä lähteä kaivamaan. No käytiin taas samaisella lenkkireitillä ja herra painalsi määrätietoisesti tuplaantuneelle keolle ja aloitti kaivuuhommat.

Pallo paikannettu.

Kaivannat alkamassa.

Kyllä se täällä on ihan varmasti!

Ja homma jatkuu...

Hahaa!!! Löytyi :D

Totterström on harrastanut aarteen etsintää muutenkin kuin kadonneen pallon suhteen. Lenkiltä lumipenkkojen uumenista on löydetty mm. lähes täysi, joskin jäätynyt pizzalaatikko, sekä ihanainen tönkköjäätynyt oravanraato, joka oli vielä varmuuden vuoksi ravistettava kuoliaaksi, sillä eihän pään puuttuminen vielä todista moista ötökkää hengettömäksi. Myös kepukoita on kaivettu esiin lumesta.

Lumileikkeihin on tankattu energiaa isännän kainalosta,

mikä on ihanan turvallinen ja lämmin paikka nukkua.

Lepäilyn jälkeen jaksaakin sitten taas meuhkata kavereiden kanssa.

Susin kanssa kilpajuoksua rantaan.

Ja emännän pelästynyt karjahdus "ei mene" ehti juuri ajoissa ennen heikkoja jäitä. Huh!

Leikit jatkukoon siis turvallisesti rannan suuntaisesti. Susi toljottaa, kun yksi kaistapää perronen jaksaa vaan juosta ja juosta ja juosta ja juosta...

Ja sitä Herra T jaksaa tehdä myös agility-treeneissä. Sata lasissa koko ajan. Eikä tuo mokoma kirppuli edes pelkää mitään. Vauhtia on aivan liikaa, niin että vaarallisia tilanteita ei meiän harkoista puutu. Totski on muun muassa mätkähtänyt keinusta alas hienolla kaarella, niin että ajattelin ettei se enää uudestaan uskaltaudu kyseiselle esteelle ainakaan suostuttelematta. Mitä vielä! Täydellä vauhdilla heti perään keinulle kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Mistäköhän myö löydettäisiin tuon elukan jarrunappula?

Liian vauhdin lisäksi meillä on "pienoinen" ongelma Totskin kuumenemisen kanssa. Kärppä keksi alkaa hyökkimään toisten koirien luokse kesken treenien. T tykitti haukkuen viereisiä esteitä suorittavien koirien luokse, niin että lopulta päätettiin ohjaajien kanssa pitää raggarille omat treenit yhteisten harjoitusten jälkeen. Myö siis käydään yhteisissä treeneissä tottistelemassa ja siedättämässä kuumakallea muiden läsnäoloon ja tekemään ramsekselle selväksi ettei halli ja esteet ole vain ja ainoastaan hänen. Meiän teeläinen on varsinainen tulisielu espanjaano todellakin . Pikkuisin askelin nyt sitten lisätään treeneihin häiriötä ja koetetaan pitää kiihkoilija ruodussa.

Kyllä meiän treeneissä jotain hyvääkin on. Totoro esimerkiksi lukee loistavasti esteitä ja muutenkin meiän yhteistyö paranee kerta kerran jälkee. Josko tuosta pedosta vielä kunnon agilitytykki tehdään...

Kenttien kauhukaksikko.

Ei uskoisi kotona asustavaa pusupoikaa samaksi punaiseksi paholaiseksi (erään ohjaajan nimitys punaisessa fleecepuvussa kaahaavasta Turnutiinistä;), joka kirmaa ärjyen pitkin agilityratoja. Meiän Totorolla on selvästi kaksi puolta. Kiihkomieli työläinen ja elämästä nautiskeleva ja kaiken rennosti ottava "sohvakoira". On se vaan niin paras, suuri persoona, meiän Totski-Potski!