Nyt emäntä on päättänyt luopua kokonaan kirjakielestä ja puhisee tästä lähtien antaumuksella karjalan murteella, eli tästä se lähtee. Miulla menee välillä niiiiiin herrrrmot, tai siis ne on menny jo nii monta kertaa, ett varmaa ovat kiertäneet maapallon ympäri ehkä jotai tuhat kertaa. Mei tyyppi on joka toine päivä iha huippu ja sit seuraavana jotai täysin päinvastasta. Puuh, puuh ja puuh. Savu nousee korvista. Mie ajelen vuoristoradalla näitten onnistumisten ja epäonnistumisten kanssa ja herra T köröttelee antaumuksella kummitusjunassa, siks tuo huvipuistosta päivää -lausahus.

Eli viime viikkojen kuulumisii. Totski on edellee aika jees :). Siis sen kanssa kyllä edistytää ton haukkumisen suhtee, mut mie vaa nii kaipaisin varmuutta siihe ett toimitaa oikei epäluulosen murkun kanssa. Ärsyttää ku tääl Suomen nurkas ei oo sellasii ongelmakouluttajii joitten puolee tahtosin kääntyy. Kokemäellekii on tuhottoman pitkä matka etenkii ku auto puuttuu. Huoh. Siis esimerkki Tötörön mielialanvaihteluista. Eilen oltii Jyväskylän kv-näyttelys haistelemas tunnelmaa ja totuttelees uuellaisee ympäristöö enne omaa kehää astumista, joka tapahtuu ehkä Kajaanis riippuen emännän itsevarmuuesta ja luottamuksesta tilanteen hallittavuutee. Pikkase jännäsin mite menee sillipurkissa, mut tää meiän muurahaiskarhu yllätti miut täysin. Sir kipitteli kiltisti vieressä, vaik ihmiset ja koirat tuuppi joka puolella. Sit viel perrojen kehän ulkopuolella kaik ihmiset pysähteli kohalle ihastelee nallekarhuja ja tunkivat yläkautta käsiä pään päälle rapsuttelemaa. Totski markkinoi liianki hyvi rotuu. Köntsähti kylellee ku ykskii pikkunen tyttö taputteli kuonoo ja näpläs kasvoja ja tassuja samal ku äiti tiedusteli miulta sopiiko rotu miten hyvi lapsiperheeseen, ku on kuullu nii paljo hyvää perroista, jotka on helppohoitosii ja kaikkee, ku turkistakaa lähe karvaa. Ja nyt anteekspyyntö kaikille kasvattajille. Mie "mustamaalasin" rotuu. Siis ku miuta ärsyttää nii pirusti se ihmisten asenne ett perrot on helppoja, allergisoimattomii sohvaperunoita ihastuttaval ulkonäöl varustettuina. Kerroin ett nää on usein varautuneita (tosin eri asteilla ja eri asioita kohtaa) ja vaativat hyvää koulutusta ja paljon toimintaa. Aamu ja iltapissitys pihalla ei riitä, vaik lapset kui aktivois koiraa leikeillää. Ei ne lapset ikuisuutta leiki, vaa kasvavat aika nopeest teineiks, joita ei enää kiinnosta välttämättä entinen sulonen koiranpentu. No joo, mie siis kerroin ett meiänkii ukol on inhottava tapa haukkuu ihmisii, ku on epävarma ja ei nii lapsrakas jne. jne. ja ett se on terävä luupää varustettuna vahtivietil, puolustushalulla ja suurella taistelutaholla. Omalle väelle tyyppi on mitä ihanin ja aivan uskomattoman upee harrastuskaveri, mut tätä tyyppii en suosittelis lasten leikkikaveriks. Toki muunlaisiikii perroja on paljon. Ei vaa ollu hirveest pohjaa miun puheille, ku Totoro feikkaa ihmisten suurinta ystävää ottaen rapsutuksii kaikilta mahollisilta antaumuksella vastaa. Mie olin iha sata varma ett joku oli vaihtanu meiän koiran klooniin sil välil ku ukko hengaili häkis ja ite kuvasin kaverin perrosta kehässä.

Tyypit oli iha innoissaa ku pääsivät remuamaa hotelliolosuhteisii porukalla. Tarpeeks arvokasta majotusta ja etenki seuraa Sir Totorolle. Hugo ja Doris on Totskin lempparit ja meno oli sen mukasta. Häiriintyköhä naapurit enemmä koiruuksien intoilusta, vai emäntien kilpakomentelusta...

Totski ja barbet tyttis Doris ja Doriksen äippä Bali näyttelyhumussa.

Ei kuitekaa ollu koira vaihtunu, selvästikää. Tänää aamupäivällä koirapuistos Totterström päätti laittaa kaikki koirien omistajat ruotuun. Haukku ja hyökkäili suu vaahos joka ikisen läpi ja juoksi niitten ympäri rinkii. Emännän naama hieman punotti ja pinna paukku pahasti, ei venyny. Nyt illalla ei sit teeläine kiinnittäny mitää huomiota ihmisii, muutaman kävi nuuhkasee läpi, mut kuonoosa ei aukonu kenellekää. Tän takii miul siis menee hermot. Käyttäytymine on täysin arvaamatonta. Kai se sit aamulla purki eilisen esittämisen aiheuttamaa räyhävajetta ja väsymystä viattomii ihmisii. En tiiä. Kertoisko joku loistavii päätelmii??! Mie alan oikeesti väsyy tähä voimattomuuen tunteesee. Tahtosin tietää varmasti mite toimii ett tosta tyypistä tulis joskus kunnon koirakansalainen. Mie oon kai vaa nii surkee johtaja, ett miuhu ei vaa voi luottaa, muuta ku ajoittai (velloo itsesäälissä).

Tuo oikeen laidan mörkö pyörii varmast niitten haukuttavien ihmisten ympärillä pelottelemas Totskii :)

 

Lumista koirapuistokisailuu.

Vielä positiivista meiän räyhä-ramseksesta. Se sai taas tokoilussa kehuja. On kuulemma paljon potentiaalii. Mie oon ehottomast samaa mieltä. Se on huippu :D! Parempaa harrastuskaverii ei oltais voitu saaha. Meil menee nois jutuis kyl kaikki yksii ja kotona kans tyyppi on iki-ihana oman lauman pusupoika. Tos viime viikolla lenkkipolulla joku mies tuli vastaa irliksensä kans ja Totski oli vapaana nii ku yleensä jos ei keskustas tai liikenteen seas kuleta. Pyysin perrosen vieree ja T seuras nätisti. Mies huikkas ett kyl siul on helppo koira, ku tottelee noi hyvi. Toisin se on vaikeempien rotujen kans. Mielessäni mietin ett tosi helppo koira ja rotu onkii :). Mut ei meille kyl mikää tossukka koira sopiskaa. Pitää olla tätä temperamenttii ja luonnetta puolin jos toisin. Mihikää en vaihtais. Koha sais nyt vaa ton ihmisinhon laantumaa.

Vaik ei muurahaiskarhu kaikkii ihmisii inhoo. Esim Maija-täti on iha mahtava rapsuttelija. Kyläs ois viihytty vaik kui pitkää.

Nii ja Ninni kans ja aika moni muu pitkän ja vähemmän pitkän harkinnan jälkee hyväksynnän saanu silittelijä. Kaapolle jaetaan samal pusuja, vaik aika kateellisii oltiiki ku toine pääs sohvalle ja ilkee emäntä kiels taas herrojen paikat.

Ai nii ja tosta kummitusjunailusta. Mörkökaus on päällä. Yhten päivän ihmettelin mitä tyyppi oikee murisee epäluulosest kylppärin ovella ja hivuttautuu matalana etutassu etutassulta kohti kynnystä. Lattial oli hirmu pelottava pesuainepullo, ku miul oli vessan pesu keske. Tänää iltalenkil pari raidallista tolppaa meinas hyökätä meiän kimppuu, tai ainaski sellasen reaktion ne sai aikaa Totskissa. On se rankkaa olla teinari Totoro :D!