Sir T. Sikanen

Meillä on aika mennyt treenaillessa ja syystuoksuja nuuskutellessa. Kalenterista löytyy siis omatoimista tokoilua (kun emännän työvuorot eivät anna myöten ryhmässä käymiseen), hakuilua ja agilitya. Totski etsii innoissaan metsään piiloutuneita ukkoja, mutta esineruutu ei oikein nappaa. Ruudussa kiinnostaa typeriä esineitä enemmän ne ah aina niin ihanaiset kepit! Mutta harjoitukset jatkuu...

Agility sen sijaan on kokonaisuudessaan Totorosta ihan mieletöntä. Miehellä on sata lasissa koko ajan. Valitettavasti. Kurssin vetäjät huomauttivat että miulla on mukamas hurjan(/liian) kiihkee koira 8), jota pitäis lelupalkan sijaan palkata nameilla, jotta pysyis tyyppi nahoissaan. Mie en oikee tiiä ollako heiän kanssa samaa mieltä vaiko ei... Mie kun tahtosin että agility on Totterströmille jotain ihan yli siistii ja siihen mielentilaan miusta kyllä vaaditaan lelu. Mutta kun en oo ammattilainen, niin pitänee luottaa muiden neuvoihin.

Seuraavaksi muutama esimerkki Herra T:n käyttäytymisestä agility-treeneissä. Halliin rynnitään hihna soiden (tavan pois kitkeminen käynnissä). Omaa vuoroa odotetaan toisten suoritusta haukkumalla, äänensävynä "miun este teillä ei oo oikeutta koikkelehtii siellä". Muut koirat lähinnä kuolaa kavereitten nameja vuoroaan ootellessaan. Kärppä palkkaa itseään tekemällä esteitä oma-alotteisesti, namit ei liiemmin kiinnosta, kun esim. putkien rällääminen on paaaljon hauskempaa. Kuka nyt malttais pysähtyy vauhtiin päästyään? Emäntä on aivan turha riesa kentällä, kun asiat osataan tehdä täysin itsenäisesti ja hyvinkin omatoimisesti. Jos kuitenkin suoritus onnistuu ohjaajan ja koiran yhteistyönä, ja harvinainen lelupalkka saadaan, niin sen kanssa on EHDOTTOMASTI tehtävä sikakierros. Lelua tapetaan näyttävästi kentän ympäri juosten ja muille koirille lällätellen. Totoro on SIKA agilityssä! Se on ihan maailman paras sika, Sir T. Sikanen :D!

Ohjaajalla on siis oppimista. Ja tooosi paljon onkin. Ohjaukset on rauhoitettava ja koiran hallittavuutta mm. sikakierrosten välttämiseksi treenattava, treenattava ja treenattava. Onneksi koira on hyvä. Siis sillä tavalla hyvä, että Totski ei pelkää uusia juttuja, vaan se ottaa haasteet innolla vastaan. Se on rohkea ja periksiantamaton ja todella nopea, sekä fyysisesti että psyykkisesti jos niin voidaan sanoa. Katotaan ajan kanssa mitä tästä uudesta harrastuksesta tulee, mutta siihen asti keskitytään ihan vaan hauskanpitoon :).

Niin ja seuraavat komistelut tapahtuu Kouvolan ryhmiksessä ja Jyväskylän kv:ssä. Tässä maskuliininen Sir Totoro:

Erinomainen neitipoika Kaino-Vieno "ottakaa nuo jutut miun päästä pois" -ilmeellä varustettuna.

Neiti ja neidin poikaystävä ;)

Treenailujen välissä ja komisteluja ootellessa ollaan taas moikkailtu kamuja ja tehty kaikkee kivaa.

Muun muassa harjoteltu poseraamista (emännän mielestä kyseessä siis kiva tekeminen, yök) ja kasvateltu turkkiturjaketta, jota pitäs todellakin siistiä!