Olisiko kellään tarvetta uusille hienoille rukkasille, kun talvikin on tulossa?

Emännällä alkaa pinna olla hieman kireällä Tötörön vuoksi. Käytiin tänään mätsäreissä haukkumassa tällä kertaa tuomari pystyyn, joskin kehätoimitsija oli ihku ja ansaitsi hännänheilutuksia ja sai armollisesti toimia kehän jälkeen rapsuttelijana Sir Totorolle. Tuomari ikään kuin vihjaisi että aggressiivisia koiria ei sopisi tällaisiin tapahtumiin tuoda ja sosiaalistaminen olisi erityisen tärkeää pentuiässä. Voin kertoa, että meinasi emännän päässä kuulua pim ja muutama valittu sana vapautua suorasukaisesta suusta. Onneksi itsehillintä toimi ja turhautunut emäntä tyytyi toteamaan, ettei koira ole vihainen, vaan ainoastaan epävarma ja siltä voi kyllä katsoa hampaat, sillä herra ei mölystä huolimatta pure ja toiseksi koiran kanssa ollaan kyllä tehty hurjasti työtä sosiaalistamisen suhteen, vaikka ulkopuoliset muuta kovasti väittävät koirakoulun kouluttajia myöten. Alkaa vähitellen tympiä ihmisten ainaiset väitteet ettemme totuta Totoroa muihin ihmisiin. Mur sanoo tähän asiaan emäntä ja pidättelee itseään, ettei purisi sormella osoittelijoita nilkkaan. Töitä tehdään ja ollaan tehty sosiaalistamisen eteen hirmuisesti koko ajan.

Ärjy pääsi myös ”loisteliaan” suorituksensa jälkeen päivittäiselle koirapuistovierailulle, jossa tyyppi kirmasi kahden teini-ikäisen kaverustytön luokse ja vastaanotti tyytyväisenä toiselta tytöltä silityksiä samalla kun toinen tytöistä sai tyytyä olemaan turhanpäiväisen louskutuksen kohteena. Huoh. Mikä logiikka tuolla meidän pedolla oikein on räyhäämisen kohteitaan valitessaan…

Ai niin ja koirapuistosta tuli vielä mieleen toissapäiväinen tapahtuma. Meidän arka ja epävarma perronen puolusti urheasti emäntäänsä dobermannin hyökkäysyrityksiltä. Dobberi hyppäsi emäntää vasten ja emäntä työnsi komentaen pomppijan alas. Kun hyppiäinen yritti uudestaan ”hyökätä” emännän kimppuun, niin meiän peto juoksi leikeistään puolustamaan heiveröistä emäntää ja hyppäsi täydellä vauhdilla hampaat irvessä dobberia päin hurjasti äristen. Sama toistui vielä kaksi kertaa entistäkin pontevammin, niin että lopulta emäntä sai olla rauhassa isomman koiran hellyydenosoituksilta. Puolustushalua tuntuisi siis löytyvän ja arkajalasta kuoriutuu ”tarpeen vaatiessa” rohkea nuori mies.

Osaa meiän hurjimus olla hienosti käyttäytyvä nuorukainenkin. Pentukurssi ollaan suoritettu erinomaisin arvosteluin ja Totski on oikeasti ihan mahtava harrastuskaveri. Yhteistyö sujuu loistavasti ja pörriäinen nauttii selvästi kaikesta yhdessä puuhastelusta. Parin viikon päästä aloitetaan sitten ihan virallisesti tokoilu. Eilen emäntä oli tosi ylpeä muurahaiskarhustaan, kun koirakoulun tunnin mittaisella kaupunkikävelyllä ötökkä seurasi rinnalla kuuliaisesti ja käyttäytyi muutenkin kaikin puolin mallikkaasti parinkymmenen koirakon ja keskustan lauantairuuhkan keskellä. Turhanpäiväisestä haukkumisesta ei ollut tietoakaan ja kerrankin ihmiset kehuivat kirpun käytöstä sen sijaan että olisivat keskenään supisseet räyhäävästä vihaisesta piskistä. Totorolla on kyllä hyvä keskittymiskyky treeneissäkin vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Hermot siis miehellä pitävät paitsi silloin kun tyyppiä lähestyy jollain käsittämättömällä ja määrittelemättömällä tavalla epämääräinen ihmismörkö.

Totski (susi lampaan vaatteissa) relaa treenien jälkeen :)