Jee, meillä teiniangstailu alkaa ainakin hieman hellittää :). Tänään T toimi kuin unelma tokoilussa ja mikä parasta, tyyppi päästi aivan uuden ohjaajan luokseen häntä heiluen ja nuoli lopulta naisen kauttaaltaan. Samanlaisen kohtelun sai myös toinen ohjaajista, jolle aiemmin ollaan rähisty joka ikinen kerta. Herra myös kohtaa uudet ihmiset paljon rauhallisemmin ja antaa jopa lähes kaikkien koskea itseensä. Toki haukkukohtauksia ilmenee edelleen, mutta paljon vähemmän kuin aiemmin, JIIIHAA :D!!

Totski oli muuten viime viikon emännän äidin perheen luona hoidossa ja tuona aikana oppi muun muassa avaamaan ovet. Herra ei suostunut pysymään märkänä eteisaulassa eristyksissä, vaan näppäränä poikana keksi avata olo-ja ruokailuhuoneeseen menevän oven ja tämän "loistokeksinnön" jälkeen eivät ovet ole enää pahemmin meidän äijää pidätelleet. Minkähänlaiset patentit keksitään kotiin, ettei Totterström yksinollessaan murtaudu makuuhuoneeseen... Oli kyllä aivan mahdoton ikävä pikku miestä lomaviikon aikana, mutta kotiin tultaessa ikävä kummasti haihtui, kun Totoro laittoi pienet protestit pystyyn. Ei totellut mitään käskyjä, kiskoi hihnassa, repi maton reunaa ja lopulta rykäisi kakat keskelle olohuoneen mattoa. Onneksi pelisäännöt palautuivat päivässä mieleen ja teiniraggari saatiin nopeasti ruotuun :).

Reissusta palatessa yövyttiin siskonpetissä emännän äidin luona ja emännän saapuessa iltapesulta olivat meiän perheen äijät päättäneet vallata sitten koko "sängyn". Totski jakoi tyytyväisenä iltapusuja isännälle ennen kuin julma emäntä hääsi perrosen omalle paikalleen.

Syksyssä parasta on lehdet. Niissä on kiva myllätä (etenkin valmiiksi haravoiduissa kasoissa) ja niitä on ihan huippukiva jahdata.

Mikään ei kuitenkaan ikinä vuodenajasta riippumatta voita keppien perässä säntäilyä. Hullunkiilto silmissä Totoro valmistautuu loikkaamaan ilmassa viuhuvan kepin perään...

...Mahtava hyppy yli käpyjen ja kivien. Ja kyllähän se keppi sieltä lehtien seasta nuuhkuteltiin esiin :). Pitäisi kyllä saada valjastettua tuo Totoron suuri into työskentelyyn jotenkin järkevästi. Siis että tyyppi saisi muutakin puuhasteltavaa kuin keppien etsiminen. Harmittaa niin pirusti, kun ei päästä agilitya treenaamaan, tai edes hakua tai jälkeä koettamaan. Agilityryhmät ovat ylibuukattuja ja maankäyttöoikeuksia ei seuroilla pk-lajeihin talvikuukausiksi ole :(. Pitänee vaan taas itse kehitellä kaikkea mahdollista pienen miehen pään menoksi...