Neuvolassa

Nyt on neuvolakäynti Homeetta Koirakoulussa takana ja paljon työtä koirankoulutus/-kasvatusrintamalla edessä. Kauan kaivattua tietoa saatiin oikein urakalla ja viimeinkin kunnon ohjeita The Pedon kesyttämiseksi. Täytyypä vaan todeta perinteisesti, että olisi pitänyt hakeutua ongelmakoirakouluttajan pakeille jo paljon aikaisemmin. Onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä muuttaa omia toimintatapojaan! Seuraavaksi “tiivistys” neuvolatunnilta.

Hurautettiin autolla koirakoulun agilityhallille ja odotettiin lupaa nousta autosta. Kouluttaja pyysi meiät kanssaan pihalle juttelemaan hetkeksi ja käski sitten isännän ottaa koira takakontista. Lähdettiin kävelemään ja kouluttaja tarkkaili meitä sekä koiraa. Joonas sai kouluttajalta sellaista huutia, että pelkäsin J:n räjähtävän ja hyppäävän takaisin autoon kaahatakseen pois paikalta. Onneksi isännällä on kuitenkin pitkä pinna ja hyvät hermot (toisin kuin emännällä), niin että hän tyytyi hampaitaan kirskutellen kuuntelemaan aiheellista tylytystä. Isäntä on siis aivan liian lepsu Totorolle, joka ottaa kainalossa makoilut, ylenpalttiset rapsuttelut ja lepertelyt pelkkänä mielistelynä. T siis kokee olevansa J:n pomo ja tämä aiheuttaa myös sen ettei koira kunnioita muitakaan ihmisiä pätkän vertaa. (Toim.huom. emäntä on jauhanut asiasta iäisyyden isännälle, mutta ennen ulkopuolisen ammattilaisen armotonta palautetta ei mies ole ottanut turhanpäiväistä “akkojen nalkutusta” kuuleviin korviinsa;)

Toki myös emäntä sai osansa ryöpytyksestä niskaansa. Miun suurin ongelma on maltin menettäminen (kaikille tutuille iso ylläri). Meillä on kouluttajan mukaan Totskin kanssa liian samanlainen temperamentti ja siksi lietsomme toisiamme yhä suurempiin kierroksiin. Esimerkiksi kun mie huomaan, että kohta alkaa T:n ärjyntäkohtaus, niin saman tien alkaa savu tupruta korvista ja miun elekieli paljastaa kiihtyneisyyden, joka tietenkin kuumentaa Totterströmiä entisestään. Miun on siis sisäistettävä vakaan ja varman johtajan ajattelu- ja toimintatapa, jotta T pystyy luottamaan miun järkähtämättömyyteen tilanteessa kuin tilanteessa.

Totoron kanssa arki on sujunut tähän mennessä kivuttomasti lähinnä sen takia, että ollaan opetettu T:lle tapoja/temppuja, joita se on kiltisti noudattanut ajatellessaan hyötyvänsä “tottelevaisuudesta”. Mutta kun kierrokset nousevat, niin se todellinen koiran luonne paljastuu ja kaikki hyvät tavat unohtuvat auttamattomasti. Mie olen oikeastaan tiennyt nämä asiat jo aiemminkin, mutta miulla ei ole vain ollut keinoja alkaa purkamaan tilannetta oikein. Nyt olen todella helpottunut, kun meillä on selkeät ohjeet ongelmien voittamiseksi. Johtajuus palautetaan todennäköisesti erittäin hitaasti ja vaivalloisesti, mutta kuitenkin varmasti omistajien käsiin, jotta koira pystyy elämään stressittömän rennosti ja luottamaan siihen että ihmiset hoitavat tilanteen kuin tilanteen, eikä hänen tarvitse toimia lauman bossina!

The Boss

Neuvolatunnin mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti pienimuotoinen luonnetesti. Testin avulla omat havainnot saivat vahvistusta ja tietyllä tavalla tuli hyvä mieli siitä, että on edes osannut tulkita omaa koiraansa ainakin osittain oikein. Aluksi Joonas talutti Totoroa hihnassa ja he ohittivat peltitynnyrin, jonka sisälle oli laitettu metalliketjua. Kouluttaja veti narusta ja tynnyri kaatui rämisten koirakon taakse, jolloin T säpsähti ehkä sekunnin sadasosaksi ja jatkoi sitten häntä tanassa matkaa aivan muina miehinä. Nosti jalkaa lähimpää lumikinokseen ja ruopi antaumuksella. Kun parivaljakko meni uudestaan tynnyrin luokse, niin Totski meni itsenäisesti ilman minkäänlaisia houkutteluja tutkimaan tynnyriä. Mie tarkkailin apuohjaajan kanssa koko ajan kauempana koirakon menoa ja molemmat huomattiin, ettei T turvaudu millään tavalla Joonakseen, vaan paahtaa menemään aivan kuin siinä vierellä ei olisi ketään.

Sitten oli miun vuoro ottaa koira ja kävellä hallin nurkalle, jonka takana odotti kelkka nukke kyydissään. Seisottiin paikoillaan koira kytkettynä ja katsottiin kuinka kouluttajan vetämä nukke läheni uhkaavasti. Totoro käyttäytyi todella aggressiivisesti. Jos sillä ei olisi ollut hihnaa niin se olisi empimättä hyökännyt nuken kimppuun. Nukke vedettiin aivan viereemme loppuun asti ja sitten kouluttaja käski miun hakata karjahdellen nukke maahan. Tein työtä käskettyä ja sain apuohjaajalta, Joonakselta ja tietenkin kouluttajalta kuulla, että vasta silloin T katsoi ensimmäistä kertaa miuta sen näköisenä että jumaliste osaahan tuo emäntäkii näköjään hoitaa näitä puolustushommia. Kasasin nuken uudelleen ja sitten kierreltiin sitä ympäri. Totski ei ollut enää millänsäkään nukesta, vaan seurasi kiltisti vierellä.

Seuraavaksi laskettiin Totoro irti hihnasta ja jatkettiin tietä pitkin kävelyä. T yritti mm. dominoida ihmisiä seisahtumalla eteen, tai tunkemalla itsensä muiden väliin. Kun käännyttiin takaisinpäin ja saavuttiin jälleen nuken luokse, niin meiän kärpätin päätti sitten mennä kutsumaan nukkea leikkiin. Kouluttaja oli ilmeisesti nähnyt tarpeeksi sikailua ja käski laittaa koiran autoon. Itse menimme vielä toimistoon kuulemaan tuomion.
Kouluttaja kertoi nähneensä varsinaisen keskisormenheilutteluesityksen, josta olimme täysin samaa mieltä. Seppänen sanoi Totoron olevan erittäin vilkas ja kova koira, kaukana pehmeästä ja että T ei todellakaan ole mikään arka perro, vaan todella rohkea ja itsevarma tulisielu espanjaano, jolla on erinomainen hermorakenne. Meiän herrassa on kuulemma terävyyttä ja toimintakykyä isommankin kylän verran. Totski on myös todella dominoiva, mikä johtuu osittain sen suuresta sukupuolivietistä. Luonto yksinkertaisesti käskee sitä “äijäilemään”. Kouluttaja pyysi harkitsemaan kastraatiota, sillä se helpottaisi sekä meiän että koiran arkea. Asia on kuitenkin vielä ainoastaan harkinnanasteella ja sovimme, että katsomme ensin kuinka pelkät koulutustapojen ja arjen muutokset vaikuttavat Totoron käytökseen. Lopuksi Maria Seppänen totesi, että meillä on hyvä koira, keskiverto espanjanvesikoiraa parempi yksilö, sillä eiväthän suhteellisen pehmeät ja arahkot perrot pärjäisi ikimaailmassa ruuhkaisilla Espanjan kaduilla autojen ja ihmisten keskellä. Valitettavasti Totoro vaan ei tajua, että hän asuu ja elää Suomessa ja että hän tarvitsee ihmisiä, vaikka itse aivan selvästi luuleekin täysin muuta. Kouluttaja myös sanoi että on hyvillään siitä, että myö ollaan Totoron omistajia, sillä herra T ei ole ehkä kaikista helpoin ja kiitollisin koulutettava, mutta meissäkin on kuitenkin luonnetta ja määrätietoisuutta “haastamaan” ja ottamaan johtajuus takaisin haltuumme. Koetamme siis parhaamme mukaan olla koiramme veroisia omistajia!

Jääkausi alkaa siis ensi viikolla ja siitä viikon päästä menemme uudelleen Marian oppiin Kouvolaan. Lisää raporttia siis tulossa vielä tämän kuun aikana...

Loppukevennyksenä pari kuvaa synttäreiltä:

Kakkulinjasto

Kaksi kynttilää

Tarjoilija ja vieraat.

Mur, koitahan Oliver pysyy siellä omalla lautasella.

Hih, uusi lelu! (Totski saa myös lahjaksi uuden häkin, mutta jostakin syystä se ei ole vielä löytänyt postista kotiin.)

Suolistus alkakoon. (Tämän vuoksi meille ei pahemmin leluja ostella, koska mokomat kestävät hengissä ehkä puoli minuuttia.)

Synttärivieraat pääsivät bilettämään pihalle. Elmeri esittelee Oliverille kalikkaa, josko isoveli lähtisi leikkiin mukaan, mutta Oltsi arvonsa tuntevana ei korvaansa lotkauta moiselle lapselliselle touhulle.